Viikonloppuisin minusta on ihana herätä hiljaiseen kotiin, laittaa kynttilöitä palamaan ja istua kynttilän valossa nauttimassa aamiaista. Tällä kaavalla on menty tänäkin viikonloppuna. Aamiaisen jälkeen hiivin ovesta ulos, muun perheen jäädessä unten maille ja suuntaan tallille tai vaihtoehtoisesti lähden Riston snautseri) kanssa lenkille.
Pieni ruuna hörisee iloisesti karsinastaan kun kuulee että saavun tallille. Molempina aamuina on satanut vettä tutuksi käyneeseen tapaan. Siitä huolimatta olemme suunnanneet kärry ajelulle pienen ruunan kanssa. Olemme jatkaneet ajoharjoituksia yleisellä tiellä. Pieni ruuna ei ole enää jännittynyt siitä että lähdemme tielle kärryttelemään. Hän katselee uteliaana ympärilleen ja etenee omaa verkkaista tahtiaan eteenpäin. Eilen en kävellyt koko matkaa hänen rinnallaan, vaan menin rinnalle vain niissä tilanteissa kun kuulin tai näin auton lähestyvän. Onneksi näitä ohituksia tuli eilen sopivassa määrin ja erilaisilla kokoonpanoilla, jolloin pieni arabiinialainen sai hyviä kokemuksia erlaisten ajoneuvojen ohituksisa.
Meitä tuli vastaa kaksi henkilöautoa, ensimmäinen oli farmariauto, joka hidasti jo kunnioittavan matkan päässä vauhtiaan ja lipui hitaasti ohtisemme kunnioitettavalta etäisyydeltä. Toisena vastaan tuli katumaasturi, jonka peräkoukkuun oli kiinnitetty pyörätelinen ja siinä polkupyörä. Tämä ajoneuvo sujahti ohitse sen kummemin hidastelematta vauhtiaan. Molempien kohdalla Majuri tyytyi vilkaisemaan vastaantulijoita sen kummemmin reagoimatta niihin.
Takaa meidät puolestaan ohitti kaksi erilaista pakettiautoa. Ensimmäinen oli ihan vain pakettiauto joka hidasti ja koukkasi hieman kauempaa ohitsemme. Majuri vilkaisi ohittajaa uteliaana jo hyvissä ajoin ennen varsinaista ohitusta ja jatkoi rauhallisena matkaa eteenpäin. Toisen pakettiauton lähestymisen kuulimme jo kaukaa, sillä siihen oli liitetty suuri perävaunu joka oli täynnä polttopouita. Yhdistelmästä lähti melkoinen kolina ja ryske sen iskeytyessä soratiellä oleviin monttuihin. Tämän kohdalla Majuri terästäytyi, nousi ryhdikkäästi ylöspäin ja kääntyi katsomaan ääntä kohden. Pakettiauto sujahti hidastelematta ohtisemme, Pieni ruuna ehti hetken olla jännittyneenä, häntä korkealla, kaula pystyssä ja sieraimet laajentuneina. Pakettiauton sujahtaessa ohitsemme, pieni ruuna katsoi hämmästyneen näköisenä aiemmin näkemätöntä yhdistelmää, seisoi hetken jännittyneenä paikoillan ja jatkoi matkaa eteenpäin. Sen verran erikoinen tuo yhdistelmä oli, että sen menoa oli parempi seurata vähän pidemmälle eteenpäin.
Lisämakau erilaisita ärsykkeistä saimme, kun erään talon pihalta lähti liikkeelle henkilöauto, jonka jarrut vinkuivat korvia vihlovasti juuri kun lähestyimme talon liittymää. Auto ryömi pihatietä pitkin kohti tietä ja joka kerta kun kuski painoi jarrua, kuului jarruista tuo korvia vihlova vinkuna. Pieni ruuna liimasi korvat visusti päätä myöten ja oli sen oloinen, että nyt voisi vaikka pienen hepulin saada. Askeleen verran hän kiihdytti tahtia eteenpäin, mutta onneksi vain askeleen, kunnes huomasi että eihän tässä mitään pelottavaa ollutkaan. Loppu matka sujui ilman ajoneuvojen antamia virikkeitä.
Reitin lopussa on jyrkkä mäki, jonka kiipeämme aina rinta rinnan ylöspäin. Kun saavuimme mäen huipulle, meitä vastaan tuli ihana ponien muodostama jono, jossa pari shettistä veti kärryjä ja kahdella ponilla oli ratsastjat selässään. Majuri ilahtui silmin nähden näistä vastaantulijoista ja sen aske reipastui huomattavasti. Ohitus meni mallikkaasti, poninen suunnatessa matkansa eteenpäin ja minun sekä Majurin jatkaessa matkaamme takaisin tallin suuntaan. Nyt oltiin jo melkein kotona. Hyvin meni tämäkin reissu!
Minulla on tapana kehua pientä ruunaa kun hän tekee jonkin asian oikein, joko niin että pyydän tai jos hän ratkaisee jonkin asian omatoimisesti oikein. Pieni rapsutus kaulalle on merkki hyvästä suorituksesta, samoin kun sanon ääneen Yes! jos jokin asia on mennyt super hyvin! Myös pysähdyksiin, liikkelle lähtöön sekä rohkaisuun käytän Majurille tuttuja sanontoja ja hän selkeästi ymmärtää näiden merkityksen.
Elisessä oli kyllä yksi asia, josta olin todella ylpeä. Tallin pihassa nimittäin onnistuin purkamaan Majurin kärryjen edestä ilman että pieni ruuna olisi ollut mitenkään sidottuna. Hän seisoi pihassa VAPAANA! Yes!! Olen muutaman kerran purkanut hänet kärryjen edestä käytävällä siten että Majuri on seisonut vapaana. Tullessamme lenkiltä, tallin käytävällä valjastettiin samanaikaisesti toista hevosta lähtöön, joten odotellessani kokeilin pysyisikö pieni ruuna paikoillaan vapaana pihalla, jossa näkyy ja kuuluu eri tavalla virikkeitä kuin tallin sisällä. Vähän hämmästynyt olin, kun sain todeta että pieni ruuna seisoi ulkona vapaana yhtä rauhallisesti kuin sisälläkin. Odottamsta ja paikoillaan olemista harjoitetaan hänen kanssaan kaikissa mahdollisissa arkipäivän tilanteissa. Aamuisin tallin pitäjä Riiti pukee Majurille karsinassa loimen päälle siten, että karsinan ovi on auki ja pieni ruunaa seisoo kiltisti paikoillaan yrittämätää eteenpäin ennen kuin kaikki on valmista ja hän saa luvan edetä. Tämä toimintamalli nopeuttaa monia arkipäiviän käytänteitä ja parasta ovat yhtenevät toimintamallit sekä tallilaisten että hevosen omistajan välillä. Kyllä niin huippu täysihoitotallissa saamme olla!
Tänä ammuna matkasimme kärryillä samaisella tiellä kuin eilen. Miten tämän päiväinen ajo reissu erosi sitten eilisestä? Se erosi siten, että istuin hieman pidempiä aikoja kyydissä (olisin istunut enemmän, mutta huonosta säästä johtuen minua paleli istuessa), sen lisäksi en autojen ohitus tilanteissa siirtynyt Majurin rinnalle, vaan pysyttelin kärryjen istuimen tuntumassa. Pieni ruuna selkeästi haki turvaa minusta, pysähtyi molemmilla ohitus kerroilla ja vilkaisi minua ikään kuin varmistaakseen että on turvallista olla juuri siten kuin on ja antaa auton mennä ohitse. Näissä ohituksissa yksi auto tuli meitä vastaan ja se samainen perävaunullinen pakettiauto rämisteli ohitsemme takaapäin. Hienostki handlasi pieni ruuna ohitukset "yksin" ja sai luonnollisesti kehuja onnistumisesta. Sen verran pientä ruunaa jännitti tilanteet että hän ei arvannut edetä käynnissä yksin eteenpäin, vaan seisahtui tilanteissa ja odotti että ajoneuvot menivät ohitse. Hyvin tehty!
Talliin tullessamme käytävällä oli yksi hevonen meitä vastapäätä, kun purin Majuria kärryjen edestä. Ylimääräisestä virikkeestä huolimatta pieni ruuna malttoi melkoisen hienosti seisoa vapaana paikoillaan. Vähän täytyi muistuttaa, että nytkään ei sopinut liikkua mutta HUOM! vain muistuttaa. Tämä pieni arabiinialalinen on niin elementissään kun se huomaa tekevänsä jotain oikein ja iloisella mielellä tarjoaa oppimaansa seuraavalla kerralla jo ihan itse. Kyllä hänestä vekkulia varsamaisuuttakin löytyy ja aina täytyy edes vähän kokeilla rajojaan, ei hän mikään nössö ole. Pienestä arabiinialaisesta on joka tapauksessa kasvamassa todella hieno hevonen! Hän on aikuistunut niin henkisesti kuin fyysisesti tämän syksyn aikana.
Show me your horse and I
will tell you what you are!
-English proverb-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti