Kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan! Home sweet home !

Tänään pieni arabiinialainen kotiutui kuntoutuksesta

Lähdimme Kian ja hänen kaverin Oonan kanssa hakemaan Majuria heti aamusta. Perillä olimme n. 10.30. Tullessamme pihaan katsoin ensin että pieni arabiinialainen on varmaankin sisällä odottamassa kun häntä ei näy tarhassa. Mutta kun katsoin uudestaan, huomasin, että pieni arabiinialainen oli asettautunut makuulleen tarhassaan. Hän havahtui pienesti auton tullessa pihaan, mutta jatkoi nukkumista. Kävelin tarhaan hänen luokseen ja polvistuin viereen rapsuttelemaan, pieni ruuna katsoi hieman ihmeissään. Mistä tuo nyt tähän tuli, mutta jatkoi edelleen torkkumista. Tovin rapsuttelun jälkeen Kia laittoi Majurille riimunarun kiinni ja pyysi pientä ruunaa nousemaan. Pienesti piti ensin kellahtaa ja hieroa selkää maahan ja vasta sen jälkeen ponkaisi pieni ruuna itsensä ylös.

Majuri pääsi vielä kerran talliin pesulle. Ei lääkäriin sovi pienten poikien likaisena mennä. Pesun jälkeen pieni ruuna asteli traileriin juuri niin kiltisti kuin aina ennenkin ja alkoi tyytyväisenä rouskuttelemaan esille laitettuja heiniä. Matka Hyvinkään hevossairaalaan saattoi alkaa. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä, niinpä etenimme verkkaiseen tahtiin. Majuri matkustaa mallikkaasti yksin, ainoa tilanne, milloin hän ilmoittaa itsestään on, jos auto pysähtyy kokonaan ja se sammutetaan. Silloi pienellä ruunalla on tapana huhuilla, jotta ei vain häntä unohdeta.

Saavuimme n. 45 min. etuajassa hevossairaalalle, niinpä ilmoittautumisen jälkeen vein pienen arabiinian pojan nauttimaan hetkeksi kesän vitamiineista. Tämä nuori mies on sen verran reissuissa kulkenut, että häntä ei maiseman vaihdokset näytä millään tapaa hetkauttavan. Kyllä hän aina uteliaana ympärilleen katselee, mutta minkäänlaisia juhlaliikkeitä hänellä ei ole tapana alkaa esittämään. Hän astelee eri paikoissa kuin olisi aina siellä astellut.

Kello kahdelta eläinlääkärimme saapui ja ensimmäisenä vaihdettiin kuulumisia. Mitä olemme tehneet tähän asti ja miten on mennyt. Onko jalka turvotellut kysyi lääkäri, ei ole kuin alussa, kun Majurilla oli vapaapäivä. Sen jälkeen mentiin katsomaan liikkeitä. Ensin käveltiin edestakaisin ja hyvinhän pieni arabiinialainen askelsi. Sitten pyydettiin juoksemaan suoraan ja takaisin. Tässä vaiheessa pieni arabiinialainen oli sitä mieltä että ei sitä nyt pelkkää ravia esitetä, näytetään nyt hieman loikkaa ja laukkaa myös. Ei hän sillä, että mitään juhlaliikkeitä olisi tehnty. Otettiin sitten vielä yksi kierros ravia pois päin ja nyt pieni ruuna näytti liitäviä askelia. Hyvä, riittää, ei onnu missään askellajissa.

Juoksun jälkeen astelimme takaisin sisälle ja pienen ruunan sydäntä kuunneltiin, jonka jälkeen hän sai pienen pistoksen kaulalle. Sen jälkeen tuli taas se hassu olo päähän, sama kuin viimeksi ja sitä edellisellä kerralla. Majuri sai pienet päivä kännit. Hieman huteraa oli askellus röntgeniin. Vuorossa oli jalan kuvaus. Lääkärin mukaan näissä leikkauksissa on vaarana että leikkausalueelle muodostuu nivelrikkoa. Tämän vuoksi vuohisen alue kannatti kuvata. Pieni muotoisen säätämisen jälkeen, Majurista saatiin kaikki tarvittavat kuvat ja sen jälkeen odotettiin hetki että lääkäri tulisi katsomaan kuvat. Katsottuaan ne, hän totesi että pieni pala sieltä nuljuluun kärjestä on pois ja se ei pientä arabiinian poikaa haittaa. Nivelpintojen hän kertoi olevan täysin puhtaat, niissä ei ollut havaittavissa mitään poikkeavaa. 

Seuraavaksi astelimme takaisin käytävälle odottamaan ja hetken kuluttua saapui hoitaja, joka ajoi vasemman vuohisen sisäpuolelta karvat pois. Rahoitus vaikutti vielä sen verran hyvin, että pieni ruuna ei piitannut moisesta parturoinnista. Hän nuokkui turpa mamman rintaa vasten. Kohta  lääkäri tuli myös takaisin ja ultrasi leikkausaluetta ympäröivän hankositeen ja sen sisähaaran. Ultrassa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Kuin mitään ei koskaan olisi ollutkaan. Lääkärin sanoin; "pääsimme tästä  säikähdyksellä". Liikuntarajoitteita EI ole, meillä on lupa tehdä kaikkea.

Tutkimukset: Röntgen kuvissa vuohisesta ja sisemmän hankositeen haaran ultraäänitutkimuksessa ei todettu epänormaliaa!

Palaamme asteittain normaaliin!

Kuten edellisessä posatuksessa sanoin, olen pidättänyt henkeä siitä lähtien kun murtuma todettiin. Olen viettänyt unettomia öitä ja pelännyt, olen ollut epätoivoinen, ahdistunut ja monta kertaa itkun partaalla. Sitä helpotuksen määrää ei voi sanoin kuvata, kun lopulta kuulee toivomansa sanat. Siinä kohden asiaan käytetty raha menetti merkityksensä. Jokainen sentti on ollut tämän arvoinen, jokainen hetki mikä Majurin hyväksi on tehty on ollut sen vaivan arvoinen.

Minä olen kiitollinen kaikille upeille asiantuntijoille, joiden puoleen olen asiassa kääntynyt ja joiden avulla olemme päässeet tähän lopputulokseen. Suosittelen kuntoutukseen satsausta, uskon yhä vahvemmin että se maksaa itsensä takaisin. Niin ja suosittelen käymään irtopalakuvauksissa nuoren hevosen kanssa. Silloin OIKEASTI tiedät missä mennään ja jos on hoidettavaa niin HOIDA, sekin maksaa itsensä takaisin, kun ajoissa havaittu mahdollinen irtopala ei ehdi aiheuttamaan muutoksia esim. nivelpinnoille.

Kotiin lähdimme hyvillä mielin, pieni arabiinialainen asteli traileriin ja matkasimme KOTIIN. Meillä on mailman paras tallipaikka Lohjan kupeessa Riitin tallilla. Pienellä ruunalla ei voisi asiat paremmin olla. Saimme jälleen niin lämpimän vastaanoton.  Pieni arabiinialainen katsoi hyvillään ympärilleen sen jälkeen kun hän oli astellut trailerista ulos. Majurille oli järjestetty oma tarha, kunnes tarhakaverit Jackie ja Sulo palaavat laidunlomalta takaisin talliin. Miten ihanasti järjestetty!! Privatti tarhasta on näkymä Rus-ponien tarhaan, joten aivan yksin ei pieni arabiinialainen joudu olemaan. Nyt tottuttelemme vihreälle ja kunhan tarhakaverit saapuvat, pääsee pieni arabiinialainen nauttimaan täysipäiväisesti vihreän ruohon vitamiineista. 

Päästyään tarhaan, Majuri katsasti alueen rauhallisesti, mutta huolellisesti läpi. Sen jälkeen hän asteli aidan vierelle ja höristi kohta korviaan, kuunnellen hyvin, hyvin tarkkaan. Kentältä kuului tuttu ääni, se oli Riiti, joka siellä opetti. Sanoinkin pienelle arabiinialaiselle, että:" kuuntele vain hyvin tarkkan, niin tiedät mitä ensi keväänä tapahtuu". 

A dream becomes a goal
when action is taken toward
its achievement.

-Bo Bennett-

ps. Seuraavaksi tähtäämme tänne: 

Hevosten ja Ponien Match Show, Forest Hill Stable, Lohja 27.8.2017

Kohta kotiin! Almost HOME!

Torstai 10.8. paluu kotiin

En ole kahteen viikkoon käynyt pientä arabiinian poikaa tervehtimässä. Arvatkaa vain ikävän määrää. Puhelimitse olen kuulumisia kysellyt ja pieni ruuna voi hyvin. Kuntoutuu vesimatolla ja lämmittelee Infrapunalamppujen loisteessa, sekä saa laserterapiaa.

Nyt on kuulkaas niin, että torstaina tulee 16 vkoa siitä, kun pienen ruunan vasen takajalka operoitiin. Hienosti on pieni ruuna kestänyt kaiken operaatioon liittyvän kuntoutumisen. Minä olen pidättänyt henkeä jo yli 16 viikkoa. Itse asiassa siitä lähtien kun kuulin irtopalakuvauksissa, että pienellä ruunalla on nuljuluun kärjessä murtuma. Miten tästä eteenpäin? Joudunko lopettamaan? Paljonko maksaa leikkaus? Miten toipuminen? Osaanko kuntouttaa? Mitä jos jokin menee pieleen? Tuleeko siitä koskaan käyttöhevosta? Hengen pidättely on saanut aikaan satunnaisia hyperventilointikohtauksia ja välillä on tuntunut siltä että henki lähtee. 

Kuntoutus on onneksi sujunut suunnitelmien mukaisesti. KIITOS ASIANTUNTIJOILLE! Hyvällä suunnittelulla ja sitä seuranneella toteutuksella olemme päässeet tavoitteeseen. Olen edelleen sitä mieltä että ammatilliseen kuntoutumiseen satsaaminen oli parasta mitä asian eteen tein. Tiedän että Majuri on saanut parhaan mahdollisen kuntoutuksen jalalleen ja hänen eteensä on tehty kaikki. Nuorelle upealle hevoselle on annettu mahdollisuus parhaaseen mahdolliseen toipumiseen. Nyt vielä hiljaa toivon ja rukoilen että jalka on vastannut odotetulla tavalla kuntoutukseen. Kliinisesti jalka näyttää hyvälle, siinä ei tunnu mitään epänormaalia, ei ole turvotuksia, eikä se reagoi negatiivisesti rasitukselle. Askellajit ovat tarhassa ollessa normaalit, ei ontumista ja myös matolla käyttää jalkaa normaalisti. Viime näkemän mukaan rodeoloikat ja pierupukit lentävät entiseen malliin, sen vahvisti myös kuntouttava taho. 

Olen valmistautunut Majurin kotiin paluuseen pesemällä hänelle karsinan puhtaaksi ja vaihtamalla uudet petivaatteet.

Koska olen pedantti, enkä halua jatkaa kuntoutusta kotonakaan mutu-tuntumalla, olen tilannut Majurille jälkitarkastusajan Hyvinkään Evidensiaan to 10.8. Toiveeni on että operoitu jalka kuvataan vielä kerran, sekä leikkausaluetta ympäröineet jänteet ultrataan. Missä vaiheessa toipuminen oikeasti on, jotta voin SUUNNITELLA, miten tästä eteenpäin. Vaikka 16 viikkoa on takana ei kuntoutus tähän lopu. Pitkän tähtäimen tavoitteena on saada Majuri siihen kuntoon että sillä voidaan keväällä 2017 aloittaa ratsuttaminen. Lopputavoitteena on kuntouttaa jalasta kestävä. Olen yhden jännevammaisen itse kuntouttanut ja siitä jalasta tuli kestävä, kuntouttaminen vaati vahvaa sitoutmista ja AIKAA.

Kiirehtimällä joudutaan helposti kierteeseen jossa mennään yksi askel eteenpäin ja kohta kaksi askelta taaksepäin. Säännöllisyys on myös kaiken a ja o. Seisottamalla vammautunutta hevosta siinä vaiheessa kun sitä voidaan kuntouttaa, saadaan se varmimmin rikki. Kontrolloitu ja säännönmukainen kuntouttaminen antaa parhaan mahdollisen lopputuloksen. Tarhassa tai laitumella seisottaminen EI ole aktiivista kuntouttamista. Oli kyse sitten haavasta tai jännevammasta, säännöllisellä kontrolloidulla liikuttamisella saadan aikaan joustava ja kestävä lopputulos. Tämä ajatus kuntoutuksesta kulkee minun johtotähtenä. 

Ajatus kuntouttamisesta kuntoutuskeskuksessa voi ensin tuntua kallillta, mutta kannattaa laskea ensin kuntoutuksen kustannuksista pois se, mitä sinulla jo muutenkin menisi hevosen ylläpitoon. Kuntoutukseen sisältyy täysihoito! Pyydä tarjous! Jos sinulla on hevonen täysihoitotallilla alunalkaen hoidossa, huomaat helposti, että itse kuntouttaminen ei niin kallis olekaan. Onhan se paljon rahaa, MUTTA mieti asiaa pidemmälle. Jos sinulla EI OLE kunnon puitteita toteuttaa kuntoutumista turvallisesti, eikä sinulla ole aikaa siihen, muista säännöllisyys on välttämätöntä. Niin tuleeko sittenkin halvemmaksi tehdä asiat kerralla HYVIN. Jos et ehdi/osaa/sinulla ei ole fasiliteetteja kuntoutumiselle, niin helposti lopputuloksena on se, että juokset jatkossa ainakin kuntoutuksen edestä klinikalla kun takapakkeja tulee ja pahimmillaan lopputulos ei olekaan niin kestävä. Voin toki olla väärässä, mutta kokemuksesta tiedän että näitä epäonnistuneita kuntoutumisia on paljon juuri edellä mainituista syistä ja kyllä, jokainen hoitaa omien resurssien mukaisesti. ☺

Pidemmittä puheitta, pidetäänhän peukut pienelle arabiinialaiselle, että tarkastuksessa kaikki on OK!!