Ensimmäiset päivät karsinassa sujuivat rauhallisesti. Onneksi heti viikonloppuna tallilla oli kisat, joten pystyin viettämään paljon aikaa Majurin kanssa. Ohjelmaan kuului karsinan putsausta, Majurin rapsuttelua ja harjausta, sekä erilaisten virikkeiden toteuttamista.
Heinän syönti verkosta on ehdottomasti hyvä juttu. Tällöin syöntiin kuluu mukavasti aikaa ja heinää on kaiken aikaan saatavilla. Heinien ollessa verkossa niillä ei ole vaarana sotkea karsinaa, kulkeutumalla jalkojen mukana purujen sekaan. Heinäverkko viritettiin suhteellisen ylös, sillä Majurilla on taipumus kuopia verkkoa jos se sijaitsee liian alhaalla. Myös havun oksien nyplääminen kaltereiden raosta on mieluisaa ajanvietettä.
Hankin karsinan oveen roikkumaan Likit:tejä ja hain tarhasta Majurin kahvallisen pallon. Ensimmäisellä viikolla, kun puhdistin karsinaa, laitoin oviaukkoon riimunarun estämään Majurin pääsyn pois karsinasta, mutta se saattoi samalla katsella käytävällä tapahtuvaa liikehdintää kun putsasin sen karsinaa. Käytäväelämän seuraaminen oli Majurille mielekästä puuhaa. Siinä pystyi hiukan sosialisoimaan lajitovereiden kanssa ja näkymät karsinasta laajenivat huomattavasti.
Muutaman päivän kuluttua Majuri alkoi olemaan jo sen verran virkeä, että naru/kottikärryviritelmät oven edessä eivät estäneet häntä yrittämästä tunkea itseään pois karsinasta, joten laitoin Majurin kiinni siksi aikaa kun putsasin karsinaa. Onneksi pallolla leikkiminen oli potilaan mielestä mukavaa ajanvietettä.
Majuri alkoi osoittamaan uudenlaisia virkistymisen merkkejä ja se yltyi nousemaan takajaloilleen tai heitti takamusta minua kohden kun putsasin karsinaa. Sen verran hurjalle alkoi pienen ruunan temput tuntumaan että koin kaikille turvallisemmaksi siirtää Majurin karsinan siivouksen ajaksi käytävälle seisomaan. Siinä se katseli rauhallisena muiden touhuja minä sain puhdistaa karsinan rauhassa.
Klinikalta tulon jälkeen mittasin lämmön aamuin ja illoin.
Olen käynyt aamuisin työmatkalla toivottamassa Majurille hyvät huomenet. Lisäksi ensimmäisellä viikolla se sai Penisilliiniä lihakseen kaksi kertaa päivässä. Aamuisin talli hoiti pistämisen, kiitos siitä taitavalle Karoliinalle. Iltaisin minä pistin antibiootit. Ensimmäisinä päivinä pistäminen oli suhteellisen helppoa, mutta loppua kohden pienen ruunan kärsivällisyyttä kyllä koeteltiin. Hienosti hän tähän loppupelissä suhtautui, sillä kaksi kertaa päivässä 20 ml paksuhkoa antibioottia, suhteellisen isolla neulalla syvälle lihakseen, ei varmasti tunnu mieluisalle. Lähes 400 kg painava varsa voisi halutessaan laittaa ranttaliksi koko touhun, mutta ei Majuri laittanut. Vähän täytyi protestoida, mutta siihen se jäi.
5. päivänä leikkauksesta koitti hetki, jolloin jalan sidos aukaistiin ensimmäisen kerran.
Arvatkaa vain jännittikö nähdä miltä leikkausalue näyttäisi. Olisiko haava siisti vai ärhäkkä ja kuinkahan turvoksissa jalka olisi. Sidosten irroittaminen sujui minulta yksin, mutta uusien sidosten laittamiseen tarvitsin apua.
Jalka oli todella siisti, ei turvotusta ja haava oli rauhallinen/kuiva. Ei punoitusta tai kuumotusta haava-alueella.
Pieni ruuna poika laittoi melkoisesti vastaan kun uusia sidoksia alettiin sen jalkaa virittämään. Niinpä Karoliina riensi apuun ja piteli etujalkaa ylhäällä jotta saisin mahdollisimman puhtaasti sidokset takaisin paikoilleen. Onneksi kysyin klinikalta tarkat ohjeet jalan sidoksista ja haavahoidosta, Pelkän haavalapun vaihtaminen ei tullut kysymykseen, eikä haavaa saanut missään nimessä suihkutella / kastella.
Annoin klinikalle palautetta ohjeiden antamisesta, sillä klinikalta lähtiessämme ohjeet oliva hyvin ylimalkaiset. Sidos paioillaan 3 - 5 vrk ja sen jälkeen haavasidos vaihdetaan mieluusti päivittäin 4 viikon ajan. Soitin klinikalle ennen kuin ryhdyin niitä vaihtamaan ja pyysin tarkempaa ohjeistusta.
Sidoksena jalkaa käytettäisiin Robert Jones sidosta, joka tukee jalkaa ja estää turvotuksen syntyä.
Sidoksia varten hankin Majurille pintelipatjoja, liimateippiä sekä pinteleitä. Haavalappuna pidin Melolin taitosta, sillä siinä on tarttumaton pinta. Yhden taitoksen hinta on n. 0,3 €.
Melolin haavaside on steriili ja tarttumaton. Se on erittäin imukykyinen puuvilla- ja akryylihaavatyyny, joka on toiselta puolelta sidottu ohueen rei'itettyyn polyesterikalvoon. Haava kuivuu nopeasti, jolloin tyyny ei kiinnity havan eikä parenvaa kudosta häiritä siteen vaihdon yhteydessä. Tyyny on hengittävä, se vaatii kiinnityksen haavateipillä tai muulla peittositeellä. Side vaihdetaan tarpeen mukaan. Meidän tapaukseesa 3 vrk välein.
Sidos tehdään kahteen kerrokseen ja kerrosten väliin laitetaan pehmikkeitä. Pintelipatjat ovat monikäyttöisiä verrattuna klinikkaliinohin, itse pesen ne 90 asteessa pesukoneessa. Pintelipatjoja hankin 4 kpl (2 kpl pkt 9,9 €), sillä käytössä on aina kaksi ja pesussa kaksi patjaa. Lisäksi käytän sidosten kiinnittämiseen, tarttuvaa liimasidettä kiinnittämään Melolin taitoksen ja lopuksi mustaa roudarin teippiä sidoksen ylä- ja alosaan pitämään paketti paikoillaan.
Näillä virityksillä mennään vielä kolme viikkoa eteenpän.
 |
Ensimmäinen viikko karsinassa tuli täyteen ja pieni ruuna näytti hyväksyneen karsinaelämän. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti