sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Me ei olla sokerista!


Olen ollut "lomalla" lähes koko viikon. Kiirettä on pitänyt ihan jokaiselle päivälle. Onnekseni olen karsinut kaikki ylimääräiset menot kalenterista pois,  Pelkkä arki yllätyksineen on tarpeeksi haastavaa tällä hetkellä. 

Otimme Majurin kanssa ilon irti lomasta ja käytiin kolmesti tällä viikolla kärryillä ajamassa. Siitä huolimatta, että lähes joka päivä on satanut, emme ole antaneet sen hidastaa meidän menoa/ulkoilua. Mei ei olla sokerista!  Maantie oli kärryttelylle pois suljettu vaihtoehto, sillä tien pinnat ovat hetkellisen pakkasen jäljiltä yllättävän liukkaat ja kovat. Onneksi on tallin rata. Siellä me ollaan pienen ruunan kanssa talsittu rinta rinnan 6 km kerrallansa. Mamman kunto kasvaa pienen ruunan rinnalla.


Tänään Majuri teki jotain sellaista, mitä hän ei ole vielä koskaan tehnty. Pieni ruuna asteli tapansa mukaisesti korvat höröllään ulos tallista ja kääntyi radan suuntaan. Ehdimme ottaa muutaman askeleen, kun pienellä ruunalla tuntui ilo kuplivan rinassa ja niinpä hän alkoi ilosta keulimaan, Ihan kuulkaa kahdella jalalla yritti seisoskella. Minä laitoin moiselle tempulle stopin ihan siinä silmän räpäyksessä kun huomasin homman nimen. Ei tuollaisia juhlaliikkeitä sopinut tehdä! 

Radalla pieni ruuna kulki ensin reippaammin, sitten tuli tylsää kun hän tajusi että nytkään ei mennä eka kiekan jälkeen talliin,  joten täyti vähän alkaa kiemurtelemaan niin että ihan suoraan ei voinut kävellä. Pienestä ruunasta olisi ilmeisesti ollut mukavampaa seurata kaikkea ympärillä olevaa, joten häntä joutui hieman muistuttamaan siitä että nyt oltiin töissä.

Kaksi kertaa pieni ruuna teki myös radalla sellaista, mitä hän ei ole koskaan ennen tehnyt. Hän lähti kaksi kertaa, muka säikähtäen, kuin rusakko pusikosta laukalla eteenpäin. Niinpä, siitä vain pinkaisi laukalle ja yritti oikein rynnätä eteenpäin. Onneksi tällä mammalla on aika vikkelät refleksit ja stoppi tuli molemmilla kerroilla heti alkuunsa. EI mammaa noin vain aleta riepottelemaan pitkin rataa. Toisesta kerrasta tulikin jo keltainen kortti pienelle ruunalla ja siihen loppui moiset touhut. Lopun aikaa kuljettiin sovussa.

Kurarupi on pysynyt edelleen pois. Tämä on vaatinut sen, että JOKA ILTA käyn laittamassa pienen ruunan yö puulle. Jalat pestään, kuivataan ja rasvataan, niin ja lisäksi pestään häntä. Häntä on yleensä puoleen väliin likainen mudasta, se näyttää siltä kuin pienellä ruunalla olisi mutarastat. En usko että pieni ruuna haluaisi mutarasta hännällään itseään huiskia.  

Meillä tuoksuu tallilla iltaisin Linnashamppoo. Hellävaraisesti, ilman kyyneliä. ;) Varalle täytyy hakea mäntysuopaa, jota kovin kehutaan. Klinikatkin sitä kuulema käyttävät. Joo, ei kannata " hienoihin" heppashamppoisiin rahoja tuhlata, ne säästetään ihan muihin tilaisuuksiin kuin kura jalkojen tai sen hännän pesuun.

Tullasin torstaina pienen ruunan tulevat bootsit. Tullaus oli helppo tehdä netissä, siinä maksetaan 24% ALV sekä tullimaksu joka näiden kohdalla oli vaivaiset 22 €.  Eli kun Euroopan ulkopuolelta tilataan niin silloin maksetaan tuo ALV tullauksen yhteydessä. Alvin osuus tietty lasketaan hankintahinnasta ja sen päivän kurssin mukaan kun tullaat tavaran. Tästä summasta ALV oli 200€. Täytyi oikein tarkistaa tilausvahvistuksesta olinko jo maksanut sen myös Jenkkeihin, mutta en ollut. Nopea on mielestäni ollut näiden toimitus, vajaa kaksi viikkoa. Seurantatunnuksen mukaan bootsit ovat meillä joko ma tai ti. Sitten sovitellaan.








sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Tarhailu jatkuu ja Bootseja odotellaan!


Tiistaina koitti VIHDOINKIN se aamu, jolloin pieni Arabiinialainen pääsi tarhaan kavereidensa Jackin ja Sulon kanssa. Iltaisin kävin tallilla pesemässä pienen ruunan jalat ja olin vakuuttunut siitä että tarhailu on pienen ruunan mieleen. Päätelmäni tein siitä, että pieni ruuna on ollut joka ilta kavioista kainaloihin asti kura roiskeiden peitossa, niin ja tietty mahanaluksesta myös. Toisin sanoen hän pinkoo into pinkeenä ilo laukkaa suuressa laiduntarhassaan. Pientä ruuna ei kura häiritse, tärkeintä on saada viilettää kovaa. Olen onnellinen pienen ruunan ilosta. Jalkojen ennaltaehkäisevänä hoitona on iltaisin toiminut pesu, huolellinen kuivaus ja loppu silauksena rasvaus, jotta iho pysyisi kimmoisana ja ehjänä. Toistaiseksi tämä resepti on toiminut ja uusia rupia ei ole ilmaantunut.

Vielä tiistai iltana kävimme kävelyllä radalla, sillä välin, kun Kia kävi ratsastamassa Jackin, mutta siitä eteenpäin pieni ruuna on saanut viettä vapaa iltoja tarhailun päätteeksi. Viime viikko meni intensiivisesti käytöskoulussa, joten tämän viikon Majuri on saanut rauhassa miettiä oppimaansa. Täytyy sanoa, että hyvin on oppi mennyt perille. Pieniä muistutuksia joudun tietysti tekemään, mutta hyvin Majuri malttaa mielensä. Tiistaina ei yrittänyt kertaakaan maistella minua kun kävelimme radalla ja vain kerran yritti nyplätä riimunarua. 

Tallin pitäjä Riiti on opettanut aamu toimien yhteydessä kaikille tallin hevosille, niinpä myös Majurille, että kun hän puhdistaa karsinaa tai loimittaa pientä ruunaa, niin pieni ruuna odottaa kiltisti karsinan ovi auki että hommat on saatu tehtyä. Aika ihanasti opetettu, eikö?! Niinpä kokeilin eilen harjata pienen ruunan karsinassa siten, että karsinan ovi oli auki, eikä pieni ruuna yrittänyt ulos karsinasta. Kyllä hän katseli ovelta käytävälle ja kerran yritti astua toisella etusella karsinan ulkopuolelle, kun itse menin karsinan eteen ottamaan kuvaa hänestä. Veti kuitenkin jalan pienestä liikkeestä takaisin kynnyksen yli ja tyytyi katselemaan. Pientä koetusta oli kokeilla nypätä viereisen karsinan edessä roikkuvia loimia. Siitäkin olemme onneksi pääsemässä ylitse. Tähän asti  olen itse  virittänyt riimunarun oviaukkoon kun olen Majuria karsinassa harjaillut. Nyt EI tarvitse enää! Edelleen puran Majurin sisään tultaessa kärryjen edestä siten että hän seisoo vapaana. Nyt täytyy keskittyä opettamaan hänet seisomaan vapaana käytävällä kun huollan häntä ennen tai jälkeen harjoitusten, eli valjastukset vapaana ja mahdolliset hoitotoimet kuten pesupaikalla pesut vapaana. Pala kerrallaan.  Aina voi oppia uutta! 


Launataina satoi "lunta" koko päivän. Aika märkää koostumukseltaan, mutta maisema oli ainakin hetken valkoinen. Illalla kävimme Majurin kanssa kärryjen kera kävelyllä radalla ja sohjo teki kävelemisestä aavistuksen raskaamman. Laitoin puhelimesta taustamusiikkia soimaan ja juttelin aina välillä mukavia pienelle ruunalle.  Joululaulujakin taisin vähän lauleskella. Näissä merkeissä käveltiin kuusi kilometria, jonka jälkeen pieni Arabiinialaine pääsi mutustelemaan kesken jääneitä heiniään. Lenkin päätteeksi, kun purin Majuria valjaista, pientä Arabiinialaista haukotutti kovin. Ehkä hän oli väsynyt päivän touhuista.  

Reilu viikko enää ja sitten saapuvat Majurin ensi kengät. Nimittäin Renegade bootsit. Dragon fire Red! UPS:ltä tuli tällä viikolla lähetyksen seurantatunnus ja sen mukaan paketti on perillä 13.12.2017. Tilasin bootseja kahdeksan kappaletta eli kahdet sarjat. Toisiin laitetaan nastat ja toiset ova "kesäkeleille". Loistavaa palvelua sain Renegadelta. Lähetin heille kuvat, joissa oli kuvat Majurin kavioista mittojen kera ja kertoivat meille oikean koon sekä mallin. Majurille tulee Viper malliset bootsit, joissa on neopreeni pehmusteinen kantakuppi. Viperit sopivat pyöreille kavioille, kun taas heidän classic mallin bootsit soeveltuvat paremmin "suikuloille" kavioille. Majurin bootsien koko suositus oli 135 x 125 mm. Niistä kerron sitten lisää kunhan ne saapuvat ja saadaan kuvia kun ovat paikoillaan. Minä itse uskon ja toivon että pärjääme niillä, sillä haluan Majurin kavioiden saavan olla niin luonnollisessa tilassa kuin mahdollista. Onneksi hänellä on hyvä kavioaines ja tähän asti kärryilyt ovat sujuneet ilman kenkiä.

Renegade Viper

Renegade Viper


A horse is not just a horse, 
He is sanity,
He is happiness,
He is a teacher,
A therapist,
and a Best Friend




Majuri ja Aarre lähti kesälomalle

Olipa taas hieno kokemus Majurin matkassa eilen, kun siirsimme hevoset tallilta Ninan pihalle karjalohjalle laidunkauden etkoille. Päätim...