Kulunut viikko ei aikataulujen suhteen mennyt kuin Strömsössä. Mistähän saisi lisää aikaa vuorokauteen? Ei mistään. Täytyy oppia sanomaan EI ja priorisoimaan, mikä on minulle tärkeintä?Pieni vapaa ei tee pienelle ruunalle pahaa, päinvastoin. Niin kuin lihaskuntoharjoittelussa, niin myös asioiden sisäistämisessäkin, lepo vie kehitystä eteenpäin. Levossa mieli ja keho pääsevät työstämään saamiaan ärsykkeitä ja kehitystä tapahtuu.
Keskiviikkona kävimme pienen ruunan kanssa riimukävelyllä. Pieni ruuna kokeili kaikki kommervenkit mitä vain sattui sen päähän juolahtamaan, oliko meillä edelleen samat säännöt kuin ennen vapaita, siis kokonaiset neljä päivää sitten. Etenkin pureminen tuntui olevan päällimmäisenä kokeilujen listassa, toisena tuli kaiken mahdollisen säikähtäminen. Puremiseen suhtaudun hyvin mustavalkoisesti, ei puremisia missään tilanteissa. Leikkiköön lauman kesken näitä puru leikkejä, ei minun kanssani. Ja tuohon jatkuvaan "säikähtelyyn" käytiin myös yksi vähän tiukempi sävyinen keskustelu. Kyllä pieni ruuna sitten muistaa kun häntä muistuttaa. Aina ei ole helppoa ottaa "huumorilla" kun tallissa ja kotona asuu murrosikäinen. :)
Perjantaina päästiin vihdoin kärryttelemään. Mikä onkaan paras tapa aloittaa viikonloppu kuin suunnata AJOISSA tallille työpäivän jälkeen ja lähteä ajelulle pienen ruunan kanssa. Oli niin kiva päästä liikkeelle siten, että ulkona ei vielä ollut pimeää. Sieltä se kevät tulla porskuttaa. Valon määrä lisääntyy joka päivä. Minä saan valosta sekä pienen ruunan kanssa puuhastelusta voimaa! Pää tyhjenee kaikesta muusta ylimääräisestä ja saan keskittyä vain ja ainoastaan pieneen ruunaan.
Eilen kävimme tutun lenkin Sitarlan tiellä ja pieni ruuna oli yhtä aivopierua lukuunottamatta SUPER! Matkaan lähdettiin yht'aikaa auringon nousun kansa. Mikä tuo aivopieru sitten oli. No, pieni ruuna osaa hämmästellä asioita. Niinpä hän hieman hämmästellen lähti matkaan myös tälle reissulle. Aivan kuin ENSIMMÄISTÄ kertaa kulkisi tätä reittiä. Jopa yksi ulkovalo, joka ei ennen ole ollut päällä kun olemme tietä pitkin tallustaneet, sai pienen ruunan HÄMÄSTELEMÄÄN. Hämmästelleessään pieni ruuna kulkee pää kierossa hämmästyksen kohteen suuntaan ja etenee hyvin verkkaisesti eteenpäin, aivan kuin kaviot olisivat jotenkin tahmaiset eivätkä liikkuisi sujuvasti eteenpäin.
Jotain pienen ruunan korviin tai nenään kantautui pellon takaisesta metsästä, sillä pää kääntyi kaiken aikaa tuon merkillisen äänen tai hajun suuntaan. Mikä se ikinä olikin, minun nenään tai korviin se ei kantautunut. Ja sitten yks kaks, ilman varoituksen sanaa pieni ruuna vain lähti tekemään u-käännöstä tallin suunta. Ei paniikissa vaan ihan vain kesken kävelyn punki poikittain tielle ja oli sitä mieltä että nyt kyllä palataan takaisin. Tämä ihme kääntyminen tapahtui sen verran ripeästi ja päättäväisesti, että olimme jo niin hyvän matkaa tulo suuntaan kärryjen kanssa, että en enää siinä vaiheessa alkanut pakottamaan tätä päättäväistä pientä ruunaa kääntymään takaisin meno suuntaan, vaan annoin hänen kääntyä loppuun asti. Tiessä oli nimittäin siinä kohden aika tiukka mutka, joten jos sieltä olisi auto samaan aikaan tulossa, ei olisi ollut hyvä ajoitus olla poikittain tiellä samaan aikaan. MUTTA heti seuraavan pihatien kohdalla, joka oli noin kymmenne metrin päässä, käännymme takaisin siihen suuntaan mihin olimme olleet menossa.
Tästä pieni ruuna meinasi olla eri mieltä, mutta totesin hänelle että valitettavasti minä olen kyllä se joka määrittelee suunnan ja sinä pieni arabiinian poika menet siihen suuntaan. Ei auttanut vaikka pysähtyi ja yritti peruuttaa, käsky kuului Eteen! Kun pieni ruuna huomasi että ei saa periksi haluamaansa, jatkoi hän eteenpäin ikään kuin ei olisi mitään muuta koskaan tarkoittanutkaan ja loppu matka menikin kuin unelma. Ei yhtään säikähdystä tai hämmästelyä. Pieni ruuna kulki kuin vanha tekijä. Jalka nousi keveästi ja hölkätä voitiin löysin ohjin.
Myös lenkin jälkeiset hoitotoimet sujuivat hyvässä yhteisymmärryksessä. Pieni ruuna osaa seisoa vapaana käytävällä sen aikaa kun puran kärryt perästä ja valjaat päältä. Sen päälle tulee palkaksi porkkanaa ja siitähän pieni ruuna tykkää.
 |
| 2 v. 8 kk |
Hoitotoimien jälkeen pieni ruuna pääsi tarhaan odottelemaan päiväheiniä. Tarha kaveri Sulo oli jo tarhassa odottelemassa muuta laumaa seurakseen. Suuri lempeä Jack ja hieman happamampi Sulo, ovat kyllä ottaneet Majurin ihanasti laumaansa. Majuri on pirisitänyt vanhojen herrojen mieltä niin, että molemmat jaksavat välillä peuhata pienen ruunan kanssa ja pieni ruuna näyttää aika ajoin vanhoille herroille miten arabiinian poika viilettä kiitolaukkaa suuressa laiduntarhassa. Vanhat pojat katsovat silloin että hoh hoijaa, miten tuo jaksaa ja pieni ruunahan jaksaa.
 |
| Kaverukset Sulo ja Majuri |
