Taitava pieni hiippakorva

Laidunkausi jatkuu. Pojat pääsivät viikonloppuna uudelle laitumelle n. kolmen kilometrin päähän edellisestä. Laidun sijaitsee erään omakotitalon pihan kupeessa, joten pojat ovat edelleen valvovan silmän alla. Kovasti tuntui talon väki pitävän siitä, että hevoset saapuivat kaunistamaan peltomaisemaa. Ottaisin nämä pojat kyllä omaankin pihaan, jos se suinkin olisi mahdollista.

Liikutukset uudelta laidunlohkolta tapahtuvat niin, että alkuun joutuu kävelemään hetken niin kutsuttua valtatietä pitkin (nopeusrajoitus 80 km/h). Niinpä kävelytimme pojat vanhalta laidunpaikalta tätä kyseistä valtatietä pitkin, jotta pieni ruuna tottuu isommalla tiellä kulkeviin autoihin. Ei Majuri ole koskaan autoja pelännyt, traktoriin hän suhtautui vielä vuosi sitten "säpsyen"", mutta on mitä ilmeisimmin nyt tottunut monenmoisiin kulkuneuvoihin kun tarhaa erään  valtatien vierustalla. Matkalla laitumelle vastaan tuli lähinnä henkilö- ja pakettiautoja ja loppumatkasta meidät ohitti kapeammalla tieosuudella traktori, jolla oli lana perässä. Pieni ruuna nosti hieman päät ylös ja jännittyi kun traktori oli aivan takana, minä jatkoin matkaa eteenpäin katsomatta taakseni ja pieni ruuna laski päänsä alas seuraten mukana. Ei siinä sen kummempaa.



Näkymiä edelliseltä laitumelta. Ihanat hereford tytöt laduntavat vieressä



Eilen käytiin sitten ensimmäistä kertaa ajamassa kärryillä niin että lähtö tapahtui uudelta laidunpaikalta. Tarkemmin kyseessä oli kärryjen siirto uudelle laitumelle, eli lähdimme jalkaisin tien vartta pitkin edelliselle laitumelle noutamaan kärryjä ja palasimme kärryjen kera uuteen paikkaan. Matka vanhalle laidunpaikalle taittui hienosti. Kia talutti pientä ruunaa ja minä kuljin edellä koirien kanssa. Koska kuljimme jalan, kävelimme luonnollisetsi tien vasenta puolta, niin kuin jalankulkijoiden kuuluu. Kia tien puolella ja pieni ruuna ojan puolella. Täytyy sanoa että pääsääntöisesti autoilijat "himmaavat" nähdessään tien pientareella kulkevan hevosen taluttajineen, mutta jostain syystä saksalaisilla kolmekirjaimisilla autoilijoilla ei ole kykyä ymmärtää, että kaasulta VOI nostaa jalan pois.

Onneksemme meillä on rautahermoinen pieni ruuna. Hänen olemus ei hätkähtänyt kertaakaan näistä saksalaisista kolmekirjaimisista autoista, jotka vauhdilla ohittivat meidät niin edestä kuin takaa. Kellään heistä ei jalka noussut kaasulta, ehkä heidän aivokapasiteetti pystyy vain yhteen toimintoon kerrallaan ja tässä tapauksessa he keskittyivät tuijottamaan meitä.  Kauhalla ei tietty voi vaatia jos on lusikalla annettu. Eksoottisiakin ohittajia tavattiin menomatkalla. Ensimmäinen oli sellainen vanhan mallin traktori, joka pärisee niin penteleesti. Sen kuski oli asiallinen ja ohitti meidät niin että ei pärisytellyt kohdalla, vaan lipui kohteliaasti sopivalta etäisyydeltä ohitsemme. Pieni ruuna ei edes nostanut päätänsä ja koiratkin menivät rauhallisesti peräkkäin aivan tien vierustaa pitkin.



Yllä olevassa kuvassa näkyy kaide ja mutka, jossa meitä vastaan tuli täysperävaunullinen rekka. Puolivälissä kaidetta olimme kulkemassa, kun rekka lipui meitä vastaan. Se ohitti meidät melkoisen läheltä, kuitenkin niin että hidasti huomattavasti vauhtiaan ja siirtyi osittain vastantulevien kaistalle. Pieni ruuna seisoi nätisti aloillaan ja katsoi hieman hermostuneesti ohi lipuvaa jättiä, sillä siinä ohituksessa oli pituutta. En uskaltanut katsoa taakseni, jotta pieni ruuna ei alkaisi miettimään että minä ole nyt jotenkin epävarma kun pälyilen. Seisoin koirien kanssa pää menosuuntaan ja Kia teki pienen ruunan rinnalla samoin. Ohitus meni rauhallisesti ja pieni ruuna oli super! Kiltisti seisoi hievahtamatta paikoillaan. Sen verran ohitus pientä ruunaa jännitti, että kun yhdistelmän perä ohitti sen, astui pieni ruuna askeleen niin että onnistui polkemaan suoraan Kian jalalle. Juhla liike se ei missään nimessä ollut, ehkä pieni hermostunut liikkeelle lähtö jossa ei kuitenkaan minkään valtakunnan rynnimistä ollut havaittavissa.  Vielä  ennen kuin saavuimme kärryjen haku paikalle, meidät ohitti myös puoliperävaunullinen rekka, siitä pieni ruuna ei enää ollut millänsäkkään, käveli rennosti eteenpäin avian kuten tällaisten ohi oltaisiin aina kävelty.

Kärryt saatiin lopuksi pienen ruunan perään ja bootsitkin solahtivat taas jalkaan. Kiitos Heidille, pienen ruunan kavioiden trimmauksesta edellisenä iltana. Takaisin laitumelle palasimme pientä hiekkatietä pitkin. Nyt matka taittui liikenteen suuntaisesti, sillä kärryt perässä pieni ruuna on samanarvoinen ajoneuvojen kanssa. Laitumien välisellä reitillä kulkee lisäksi poikittain vähän isompi valtatie, joten mennen tullen jouduimme pysähtymään sen varrella STOP-merkin takana. Pieni ruuna osaa kiltisti odottaa vuoroaan, eikä välitä vaikka takana ja sivulla on autoja jonottamassa saman tien ylitystä tai kääntymistä sille. Monenmoiset ajopelit autoista moottoripyöriin sujahti turvan edestä ohi. Pieni ruuna odotti kiltisti lupaa lähteä liikkeelle. On se epeli! ❤

My life isn't perfect

But it does have

Perfect

moments!



Ranch Trail ja karjanliikutusta vol.2

Eilen saatiin jälleen lisää harjoitusta Ranch trailin muodossa. Pieni ruuna on viettänyt viimeisen viikon pollena elopellossa, saatuaan kuumereaktion rokotteesta edelleisellä viikolla. Tämä vallaton elämäntyyli näkyi olemuksessa kun menin hakemaan pientä ruunaa töihin. Ego oli kasvanut viikon aikana ja pientä röyhkeyttä oli ilmassa. Tämä röyhkeys onneksi poistui harjoitusten myötä.

Ensin harjoiteltiin Trail rataa maastakäsin. Harjoitukset alkoivat perus maastakäsittelyllä ja kyllä huomaa heti jos on pienikin tauko harjoittelussa. Hyvin pieni ruuna sekä ohjaaja palauttivat perus kuvioita mieleen. Väistämistä,  liikkeestä pysähtymistä ja paikallaan oloa harjoitellaan kotona vielä intensiivisemmin.

Perus maastakäsittelyn jälkeen päästiin rataharjoitteisiin. Uutena radalla olivat "puusilta", sekä puomit, joiden välissä tuli peruuttaa. Perus portista kulkeminen, pressun ylittäminen, sekä postin kuljettaminen olivat mukana harjoitteissa. 

Koska Majuri ei ollut aiemmin ylittänyt puusilta. Aloitettiin harjoitus säkittämällä, eli siedätettiin pieni ruuna tähän elementtiin. 

Tämän jälkeen kuljettiin yli liikkeessä ja kun se sujui, vaadittiin pysähtyminen sillalla. 

Hienosti piei ruuna suhtautui siltaan. Säkittäminen kävi nopeasti ja puusillalle astuminen ei pientä ruunaa pelottanut. 

Trailin jälkeen siirryttiin kävelymatkan päässä olevalle laitumelle. Majurin kaverina harjoituksissa oli kaunis pieni arabitamma ja arvatkaa vain oliko pieni ruuna mielissään. Oli! koko ajan täytyi pienelle tammalle näyttää miehuuttaan. Laitumella ensin tarkkailtiin lehmiä. Ne olivat niin uteliaita että tulivat lähes iholle kiinni. Kyllä siinä vaiheessa ohjaajaakin jännitti kun aika monipäinen lehmä kaarti kulki määrätietoisesti kohti.

Pieni ruuna tiesi mitä tehdään. Se asteli määrätietoisesti lehmiä kohden ja koska se ei jännittänyt, en minäkään jännittänyt. Harjoiteltiin pienen ruunan kanssa kaksi siirtoa, joista toinen oli kyllä napakymppi! Olimme aivan liki lehmiä ja ne katsoivat meitä hyvin tiiviisiti. Laumassa oli isompien lisäksi pienempiä vaskoita, joiden päät pilkistivät keskeltä, uteliaina ja valppaina. 

Melkein turpa kosketukseen tulivat rohkeimmat. Mutta, koska harjoiteltiin karjan siirtoa, pääsi Majuri näyttämään miten se tehdään. Pieni ruuna siirtyi aivan eteen ja kun lauma ei ottanut lähteäkseen, kuopaisi se etusellaan ja heilautti päätään siirtyen samalla askeleen eteenpäin. Koko lauma liikahti ja lamppu syttyi pienen ruunan päässä. Voi sitä riemun tunnetta meissä molemissa. Pieni ruuna oli nyt vakuuttunut siitä, että hän on se, joka liikuttaa laumaa. Tähän oli hyvä lopettaa tämä kerta. Katse siintää vuoden päästä syksyssä. Tavoitteena on päästä tuolloin siirtämään laumaa selästä käsin. Sitä ennen hajroitukset maasta käsin jatkuvat.

It's a Dream

until you write it 

down.

Then it's 

a goal!