Kuluva viikko on mennyt ajo- ja maastakäsin harjoituksia tehdessä. Olen yhdistänyt nämä harjoitteet samalla päivälle siten, että heti tarhasta haun jälkeen menemme Majurin kanssa ylä-kentälle työskentelemään. Kuluvalla viikolla olemme keskittyneet pelkästään perus harjoitteisin. Näissä on tapahtunut selkeää edistystä. Olen ahkerasti katsonut videoita asian suhteen ja niiden myötä olen kiinnittänyt paljon huomiota omiin eleisiin ja äänenpainoon. Näillä on suuri merkitys.
Pieni ruuna on ajoittain löytänyt vauhdin hurman kärryjen edessä. Hän on oivaltanut että jalkoja voi kärryjenkin edessä venyttää ja sen myötä voi edetä vauhdikkaammin. Lamppu selkeästi syttyi päässä tämän viikon alussa, kun radalla oli muitakin hevosia. Niiden perään pystyi kiihdyttämään kun sai luvan ravata. Koska nuorilla on tapana sitten mennä uusissa oivalluksissa vähän överiksi, niin teki pieni ruunakin. Hän sai loihdittua vauhdin hurman myötä itselle sellaisen tilan, että siinä keskittyminen itse ajotapahtumaan herpaantui ja hän alkoi vilkuilemaan tarpeettoman paljon ympärilleen. Siinä sitten pienet herneet päässä säkenöivät ja yhtä äkkiä asiat olivatkin muka niin jännittäviä.
Pieni ruuna keksi radan takakurvissa, mikä on aina vähän jännä paikka, että tempaisenpa tästä tuonne pellolle, radan keskustaa kohden. Yhtä äkkiä muutama laukka-askel sivuun, minä kerään ohjia ja pidätän ja totean että Nyt hei! Jolloin pieni ruuna pysähtyy, laskee turpansa alas ja on sitä mieltä että syömään vain tuli. Ohjaan hänet päättäväisen lempeästi takaisin kohtaan, mistä radalta ulos pelmahdettiin ja matka jatkuu. Tietty tässä tilanteessa kun päästään radalle takasin on pieni ruuna sitä mieltä että se on TOSI PELOTTAVA paikka. Tottelee kyllä kehotteita ja kulkee eteenpäin, mutta oikea silmä pitää tiiviisti katseen siinä jossakin niin pelottavassa. Parina päivänä pieni ruuna teki saman tempun kyseisen kurvin kohdalla (samaan suuntaan ajettaessa), mutta eilen tätä ei enää tapahtunut.
Samoin toiseen suuntaan ajettaessa tuon samaisen kurvin toinen laita osoittautui pelottavaksi paikaksi, sillä siinä on suuri puska, joka estää näkyvyyden 110 tielle ja sieltä tulevat äänet tietty hermostuttivat jo valmiiksi jännittynyttä pientä ruunaa. Niinpä tässäkin kohden pit kahtena päivän ottaa muutaman askeleen "ritolat". Ensimmäisellä kerralla otettiin laukka-askeleet vasemmalla puolella olevalle pellolle. Siitä pieni ruuna itsekin vähän hämmästyi ja seuraavalla kerralla yritettiin lähteä radan suoraa pitkin pinkomaan. Onnekseni pieni ruuna tottelee pidätteitä ja nätisti hän vauhdin pois antoi. Neljä hulppeaa laukka-askelta hän molemmilla kerroilla ehti ottaa. Hetken jo ehdin toisella kerralla miettiä, että jos se nyt sitten ottaa ja lähtee. Eilen ei ollut merkkiäkään jännityksestä tässä kohden.
Panin lisäksi eilen merkille, että ennen pelottavaa kohtaa, takakurvissa talon kohdalla, pieni ruuna käänsi katsettaan minua kohden kärryihin päin, totesin hänelle "mene vain" ja se oli siinä. Pieni ruuna käänsi katseensa eteen, oli kyllä jännittynyt mutta meni eteenpäin käymättä nurmikon kautta. Tuossa pelottavassa kurvissa on talo, jonka pihalla on lukematon määrä lyhtyjä, puutarhatonttuja, puussa roikkuvia killuttimia ja vuoden läpi soliseva suihkulähde, nämä härpäkkeet aiheuttavat jännitystä useissa hevosissa. Minusta on hyvä että tuo talo sattuu olemaan juuri tuolla paikalla, mikä olisikaan parempaa siedätystä? Koskaan ei tiedä mikä uusi härpäke sieltä kurvista löytyy tai mikä on muuttanut paikkaa. Minä en uusia juttuja edes huomaa, mutta pieni ruuna kyllä rekisteröi jokaisen muutoksen pihassa. Jännittävyyttä lisää myös talon ja radan välissä oleva erittäin syvä oja, jonka pohjalla kimmeltää vesi. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
Tell me and I forget
teach me and I remember
Involve me and I learn
- Benjamin Franklin-
