maanantai 1. kesäkuuta 2020

Majuri ja Aarre lähti kesälomalle


Olipa taas hieno kokemus Majurin matkassa eilen, kun siirsimme hevoset tallilta Ninan pihalle karjalohjalle laidunkauden etkoille. Päätimme nimittäin siirtyä paikalle kärryillä ajaen. Alkumatka taivallettiin tuttua ajoreittiä ja vähän puolenvälin jälkeen käännyimme uudelle reitille.

Taitoimme matkaa pieniä hiekkateitä pitkin omakoti asuinalueiden läpi. Onneksemme vastaantulevat autoilijat osasivat väistää viisaasti ja pojat saivat vahvistusta hyville kokemuksille autojen kohtaamisesta. Hevoset eivät erikoisemmmin reagoineet ruohonleikkureiden tai ruohotrimmereiden ääniin, mutta viemäreiden kannet oli ajoittain pelottavia. Pariin otteeseen jouduimme poikkeamaan isolla Karjalohjan tiellä, jossa nopeusrajoitus oli 80 km/h. Tie on onneksi leveä, joten vauhdikkaampikaan ohittaja ei saanut hevosia hermostumaan. Jännä oli kyllä huomata, että kun isommalla tiellä kuljetaan hevosen kanssa, ei autoilijoista kukaan hidastanut vauhtia nähdessään meidät kärryillä hevosten kanssa tien laitaa kulkemassa.

Ei tämäkään reissu täysin kommelluksitta sujunut. Majuri poistui yhdessä koden ajoväylältä erään ladon ohituksen yhteydessä. On se vain merkillistä, että kaikki kummitukset lymyilevät aina jonkin puun tai rakennuksen takana. Tällä kohden ajoimme peltoaukeaa halkovaa tietä pitkin ja pellon laidalla oli hevosaiheisilla kuvilla maalattu lato. Noh itse kuvat saivat hevost jännitymään ja ihmettelemään mikä se oli? Ohi mentiin vielä fiksusti, mutta kun ladon takaa paljastui halkopino, oli se Majurille aivan liian pelottavaa ja hän lähti päättäväisesti kävelemään ajoreitiltä kohti peltoa. Ei se onneksi mitenkään vauhkona rynninyt, mutta ei kyllä kääntynyt takaisin tiellekään vaikka kuinka käänsin. Pää taittui kohti kylkeä ja Majuri kyllä pysähtyi, mutta EI kääntynyt. Lopulta nousin kärryiltä alas,  kävelin Majruin eteen ja pyysin häntä peruuttamaan. Pienen epäröinnin jälkeen pieni ruuna peruutti kärryt takaisin ajoväylälle ja jatkoi matkaansa menosuuntaan. Ei näistä hevosen aivoituksista voi koskaan ottaa selvää. Se mitä itse ajattelisi että hevonen pelkää, niin EI pelkää, vaan pelkää juuri sitä mitä et voi kuvitella sen pelkäävän.

Loppumatka reitistä taittui Karjalohjan keskustan halki. Keskustan läpi kulkiessamme vastaan tuli autoja sekä motoristeja tasaiseen tahtiin. Hevosten ilmestyminen katukuvaan taajama-alueella aiheutti ihastusta ja uteliaita katseita. Osa autoilijoista kaivoi kännykkänsä esille ja kuvasi hevosia ohi ajaessaan. Jokainen autoilija sekä motoristi ohitti hevoset kunnioituksella. Joukossa ei ollut yhtään sellaista moottoriajoneuvon kuljettajaa, joka olisi voinut omalla ajokäyttäytymisellään aiheutta vaaratilanteita. Vastaan tuli jopa kuorma-auto, jonka lavalla oli kaivinkone. Tämän ilmestyksen kohdalla Majuri jännittyi, laski pään kaarelle, keräsi jalkoja alleen ja jännitti selkäänsä, sanoin rauhallisesti "mene vain" ja Majrui astahti rauhallisesi eteenpäin korvat kääntyneenä minua kohden. Kehuin rauhallisella äänellä ja aika nopsaan hevonen rentoutui ja jatkoi matkaa kuin mitään ihmeellistä ei olis tullut vastaan. Aarre viipotti letkeällä käynnillään aika ajoin melko kaukana meistä ja olipa välissämme välillä autojakin. Majrui ei näissäkään tilanteissa hätääntynyt, vaikka kaveri ei ollut aivan nenän edessä.

Itseäni jännitti etukäteen kaikkein eniten moottoripyörien kohtaaminen, mutta ilokseni sain huomata, että arabialaine ei näistä vekottimista ollut moksiskaan. Majuri ei ollut lainkaan jännittynyt tai varoillaan moottoripyörän tullessa vastaan tai ohittaessa meidät takaa. Sen sijaan suurta hämmästystä ja epäröintiä aiehuttivat asfalttiin maalatut valkoiset merkit. Ensimmäisten hidasteiden kohdalla Majuri  yritti kovasti miettiä miten viivojen ohi pääsisi siten, että niiden päälle ei tarvitsisi astua. Pienellä rohkaisulla hän kuitenkin uskalsi astua viivalle ja hups! kun mitään ei tapahtunutkaan ei seuraavaa valkoiseksi maalattua suojatien ylityskohtaa tarvinutkaan enää juurikaan jännittää. Näitä merkkejä oli tiessä tasiaiseen tahtiin, joten Unkan Baarin kohdalla ne eivät enää aiheuttaneet minkäänlaista jännitystä. On ne vain hienot 5- ja 4- vuotiaat!!

Perillä ajoimme suoraan laitumelle, jossa riisuimme hevoset ja ne pääsi 1½ tunnin ajelun päätteksi nauttimaan anasaitusti tuoreesta ruohostoa. Laidunlomalla pojat saavat olla ensi perjantaihin, jonka jälkeen laidunkausi jatkuu tutulla kotitallilla työn merkeissä.



Majuri ja Aarre lähti kesälomalle

Olipa taas hieno kokemus Majurin matkassa eilen, kun siirsimme hevoset tallilta Ninan pihalle karjalohjalle laidunkauden etkoille. Päätim...