Laserhoitoa ja kesän makuja
12. kuntoutusviikko on hyvässä vauhdissa. Saimme ennen viikonloppua väliarvion ja kuntoutus on edennyt suunnitelmallisesti. Mitään takapakkeja ei ole ollut ja pieni ruuna kävelee tässä vaiheessa 20 min päivässä vesimatolla. Vettä on puoleen sääreen asti ja seuraavan kahden viikon aikana veden korkeutta nostetaan hiljalleen.
Tänään Majurilla oli luvassa erilainen päivä, sillä vesimatolla kävelyä ei ollut luvassa kuntoutuskeskuksen lomaviikonlopun vuoksi. Sen sijaan hän saisi "valohoitoa, nimittäin laservalohoitoa. Sen lisäksi että Majurilla oli vuorossa tuo laserointi, kävin hänen kanssa kahdestaan kävelemässä kuntoutuskeskuksen ympäri kiertävällä radalla. Kun kuulin että vesimattoharjoitusta ei tänään olisi luvassa, päätin että kävisin itse pojan kanssa kävelemässä. Yhdessä puuhastelu toisi vaihtelua "laitoselämään" ja tavallinen käveleminen antaisi uutta pohdittavaa pienelle arabiinialaiselle. Kun totuttuja kaavoja rikotaan, syntyy uusia oivalluksia ja mieli kirkastuu.
Olin paikalla kuntoutuskeskuksessa hieman puoli yhdeksän aamulla. Sitä ennen ehdin kurvata Forssan K-maataloudessa hakemassa viherpellettiä pienelle arabiinian pojalle rehutäydennykseksi. Perillä kuntoutuskeskuksessa Majuri odotti minua karsinassaan ja veti korvat tiukasti luimuun kun menin karsinan ovelle ja oli hyvin närkästyneen oloinen siitä että oli sisällä. Ulos piti päästä! Nopsaan riimu päälle ja menoksi, pieni ruuna oli tänään MALTTAMATON. Hän meinasi heti ulos astuttaessa kyseenalaista tavan jolla edettiin. Hypähti aavistuksen takajaloilleen, mutta palautui käskystä nopeasti maan pinnalle. Lupaa juhla-askelille ei annettu.
Majuri ei ole aiemmin ollut kävelyllä kuntoutuskeskuksen ympäristössä, joten asia oli hänelle uusi. Lähdimme kävelemään tarhojen viertä pitkin tietä kohden, ajatuksena oli kiertää tilan ympäri kiertävää rataa tuon 30 min. ajan. Matka meinasi kuitenkin "tyssätä" heti "portinpielien" kohdalle, sillä Majuri oli sitä mieltä että pömpelit olivat aivan liian pelottavat ohitettavaksi. Hieman sivuaskelta hän siinä kohden haki siten, että oli ikään kuin hyppäämässä syliini turvaan ja sen jälkeen seurasi perääntyminen merkkinä siitä että poistun paikalta! Ei hän onneksi poistunut. Pysähtyi pörisemään kun stoppasin riimunarulla ja pyysin rauhoitellen häntä seuraamaan minua. Sen verran pelottavaa tämä hänestä oli, että pariin otteeseen piti maanitella, ennen kuin pieni ruuna uskalsi näiden kummajaisten ohi mennä.
Rata oli onneksi melkein heti näiden pelottavien pömpeleiden jälkeen, joten päästin Majurin hamuamaan vihreää. Radan keskellä sijaitsee hevostarhat, uskoin muiden hevosten läsnäolon myös osaltaan rauhoittavan Majuria. Kiersimme ensimmäisen kierroksen niin että Majuri sai pitkin matkaa mutustella radan vierestä apilaa ja voikukkaa. Pari kasahdusta oli pakko tehdä ja testata samalla mammaa, oliko tuo ääni pelottava vai ei. Ei ollut, nuo ovat vain tavallisia variksia.
Toisella kierroksella pömpeleiden ohi mentiin vain hieman epäilevästi mulkoilleen, mutta tällä kertaa ei kasahdettu tai pysähdytty niiden kohdalla. Tällä kierroksella ei joka välissä enää syöty, joten pienen arabiinian pojan mielestä homma alkoi maistua puulta heti ensimmäisen syöntikiellon jälkeen ja hän keksi pelätä taas hiukan lisää. Ei onneksi mitään suurta tai juhlallista, mutta jännittynyt ruumiinkieli ja pörähtely kertoivat siitä että nyt oltaisiin "pelottavien" asioiden äärellä. Kierroksen puolessa välissä pieni ruuna kulki jo rentona vierellä ja palkaksi hän pääsi taas haukkaamaan vihreätä. Kierroksen loputtua suunnistimme takaisin talliin ja tulimmekin juuri oikealla hetkellä vapautuvalle hoitopaikalle. Oli laserhoidon vuoro.
Miksi laserointia? Laserin kerrotaan vaikuttavan paikalliseen immuunivasteeseen, veren- ja lymfanestekiertoon, solutason aineenvaihduntaan ja erilaisten aineiden eriytymiseen, esim. endorfiinien ja prostaglandiinien, jotka muun muassa vaikuttavat kiputiloihin. Kliininen ja kokeellinen kokemus on osoittanut, että laserhoito tehoaa parhaiten kudoksiin tai
elimiin, joiden yleiskunto on heikentynyt, kuten esim. niillä joita vaivaa jonkin kudoksen
toimintahäiriö tai vamma. Laserin katsotaan vaikuttavan hyvin hevosissa ja koirissa. Tavanomaisimpana hoitomuotona käytetään paikallishoitoa, jolla hoidetaan nimen omaan tiettyä ongelmakohtaa. Syysteemisellä hoidolla hoidetaan kohtia, jotka voivat olla tietyllä etäisyydellä varsinaisesta ongelmakohdasta.
Majuria hoidettiin tänään laserilla 10 min. ajan, hoitokertoja tehdään kerran viikossa. Välipäivien pitäminen on tärkeää, koska laserhoidon vaikutus on kumulatiivinen (yksittäinen käsittelyannos lasketaan yhteen seuraavan annoksen kanssa). Aika mallikkaasti pieni ruuna malttoi hoidon aikana seistä. Pientä jalan nostelua ja liikehdintää oli ilmassa, mutta oletimme sen tällä erää johtuvan siitä että hoidon antaja ei ollut Majurille tuttu ja toiseksi mamma oli siinä vieressä EIKÄ HUOMIOINUT koko aikaa poikaa vaan jutteli toisaalle. Tuon "vaistomaisen" jalan nostelun syynä voi myös olla se että Majuri muistaa että jalka on ollut kipeä ja väistää täten hieman automaattisesti ennen kuin huomaa mistä onkaan kyse. Toki syynä voi olla itse laser jolle hän reagoi.
Hoidon jälkeen oli harjauksen, harjan - ja hännän selvittelyn vuoro ja sen jälkeen päästiin ulos maistelemaan niitä luvattuja kesän makuja. Pienen ruunan ruokaillessa ja nauttiessa, huomioin, että paarma-aika oli alkanut ja viheliäiset pörriäiset pörisivät kaiken aikaa pienen ruunan ympärillä ja vatsan alla. Häntä huiski kiukkuisesti tämän tästä ja pää kääntyi hätistämään näitä viheliäisiä purijoita, joten päätin seuraavaksi ajella Forssaan. Katsomaan, löytyisikö pienelle arabiinian pojalle ihottumaloimea, joka suojaisi kunnolla kaikilta mahdollisilta ötököiltä ja antaisi samalla myös suojan paahtavalle auringolle.
Ajelu tuotti tulosta ja löysin kuin löysinkin ihottumaloimen, väri ei ehkä minun lempiväreihin kuulunut, mutta parempi sekin oli, kuin olla vale seeprana. 😜 Ostin 135 cm kokoisen Horse Comfort nimisen ihottumaloimen, siinä oli sekä pää-huppu, että vatsaläppä mukana. Materiaali oli miellyttävän ohutta ja hyvin joustavaa. Majurilla ei ole koskaan aiemmin ollut tämän kaltaista loimea yllään. Erilaiseksi loimen tekee se, että se vedetään ylle pään läpi. Loimen pukeminen sujui yllättävän hyvin. Ensimmäisellä koetuksella Majuri veti päänsä pois kun yritin vetää loimen kaulakappaletta pään läpi. Toisella kerralla hän malttoi seisoa paikoillaan ja odottaa mitä tapahtuisi. Hieno suoritus pieneltä arabiinialaiselta, olen niin ylpeä hänen tavasta kohdata uusia asioita!!
Koska Majuri on vielä lapsi, täytyy kaikki uusi maistella ja vähän kokeilla mitä tapahtuu jos tästä vedän. Onneksi tämä maistelu osuus kesti vain hetken ja loppui kun pyydettiin ja päästiin pukemaan loppu osa loimesta päälle. Enää ei pienen ruunan häntä huiskinut äkäisesti, kun koko komeus oli puettuna hänen ylleen. Pieni ruuna sai rauhassa jäädä mutustelemaan päiväheiniään.
Ihana aamupäivä pienen ruunan seurassa. Parasta turpaterapiaa ja pieni näytti nauttivan olostaan täysin siemauksin. En hetkeäkään epäile, etteikö tämän päivän tapahtumilla olisi ollut positiivinen vaikutus myös pienen ruunan mielelle. Ensi lauantaina tämä täti on toimihenkilönä matkaratsastuksen SM-kisoissa Nokialla ja Majuria pääsen tervehtimään sunnuntaina. Sen jälkeen onkin kaksi viikkoa lomaa edessä.
A horse already knows who he is
Do you know who you are?
