Kaksi viikkoa on vierähtänyt edellisistä kuulumisista. Toki siitä huolimatta että en ole ehtinyt asiasta kirjoittamaan, olen ajellut Majurin luokse molempina viikkoina, häntä moikkaamaan. Hyvin on pienen ruunan kuntoutus edistynyt. Jo kaksi viikkoa sitten aloitettiin harjoitukset vesimatolla kävelyn suhteen. Pieni arabiinian poika kävelee vesimatolla kerran päivässä 30 min., jonka jälkeen hän pääsee tarhaan "riekkumaan".
Riekkumaanpa juurikin, sillä sitä hän tekee nykyisin, kun mamma paikalle osuu. Tänäänkin, niin kuin aina muulloinkin pieni ruuna tunnisti tutun auton ja katseli herkeämättä UUDESTA tarhapaikasta huomaanko mihin hän on päässyt. Kyllä, pieni ruuna on päässyt normaaliin tarhaan! Kyllähän sitä täytyy jaloilla koreasti silloin laittaa kun siihen mahdollisuus annetaan.
Viime viikonloppuna pieni ruuna oli tallin takaisessa sairastarhassa (hieman suuremmassa kuin aiemmin). Viereisessä tarhassa oli tuttu lämminverinen potilas. Hyvin nättivät toimeen tulevan, sillä sen verran intensiivistä oli seurustelu aitojen yli. Myös tuolloin Majuri intoutui näyttämään kuinka hienosti hän osasi edelleen rodeopukkeja heittää. Pitkät jalat sojottivat suorina ylös taakse ja lanne oli notkea kuin mikä. Ei näyttänyt jalka vaivaavan ja hyvä niin. Tuolloin käytiin porkkanamiehen kanssa yhdessä poikaa katsomassa ja harjalin pienen arabiinian pojan tarhassa, sillä viereistä kaveria ei voinut yksin jättää. Onneksi tämä poitsu osaa myös tarvittaessa jäädä yksin vaikka muuten niin seurallinen onkin. Nytkin aidan yli kiehnäsi ja näykki naapuria minkä ehti. Naapuri kyllä välillä osoitti suurenmuuttaan ja näpäytti pienen ruunan kärsivällisesti takaisin maanpinnalle.
Tänään ennen paikalle saapumista, koukkasimme Majurin kasvattajan mukaan moikkaamaan pientä ruunaa. Kävimme Kian kanssa samalla reissulla moikkamassa Majurin isä poikaa Fireä, sekä uutta velipoikaa, joka sulatti minun sydämen!! Antakaa minulle paljon rahaa ja aikaa, jotta saan nämä kaikki ihanat arabivarsat itselleni! Jos jollain on ajatusta hankkia itselleen varsa, niin Majurin kasvattajalta sellainen kannattaa hankkia. Takuuvarmoja sosiaalisia ja rohkeita varsoja.
Majuri pääsi tänään pesulle ja se jälkeen pieneksi hetkeksi nyhtämään vihreää. Nyt oli selkeästi nähtävissä pientä höpöenergiaa ja turhautuneisuutta pienessä ruunassa. Valokuvaa varten EI voinut olla hetkeäkään paikoillaan ja aina kun oli sen hetken paikoillaan, niin katsoi juuri VÄÄRÄÄN suuntaan. Kjäh! Siinä teille! No, ei se mitään, postaankin tänne näitä vanhoja kuvia, niitähän riittää.
Jalan toipuminen edistyy odotusten mukaisesti ja edessä on vielä kuusi viikkoa kuntoutusta. Toivon mukaan ensi kerralla saan ajoitetuksi vierailun siten että näen Majurin vesimatolla kävelemässä ja saan muistoksi videokuvaa tapahtuneesta. Ensi viikolla pitäisi pojan saada myös manikyyri kavioille ja taas passaa pienen pojan riekkua. Voi hyvin pieni ruuna, viikon päästä tavataan ja syödään taas porkkanoita sekä nyhdetään maasta kesän makuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti