Ajoharjoituksia

Viikko sitten sunnuntaina pieni arabiinialainen pääsi tekemään oikeita töitä. Kuten kaikki ovat huomanneet, piiskaa jatkuvat sateet suomen maaperää ja meillä päin maaperä on luonnostaan savista vanhaa merenpohjaa. Tämä tarkoittaa sitä että sateella laiduntarha menee paljon tampatuilta kohdilta täysin mutavelliksi. Tällaisia kohtia ovat ruokintapaikat sekä portin edusta. Ruokintapaikalle jos laittaa heinät suoraan maahan, saavat hevoset nyhtää heiniä mutavellin seasta. Tämä ei ole kovin terveellistä ainakaan silloin kun seassa on sekä ulostetta että ureaa. 

Harvoin hevonen menee tarpeilleen kauemmaksi ruokintapaikasta (paitsi Harrison), joten sitä itseänsä on siellä maassa ainakin näillä pojilla, jotka tarhaavat meidän Majurin kanssa. Niinpä porkkanamies ja minä rakensimme keväällä puiset kehikot eurolavojen päälle. Niihin voi kerralla tumpata enemmänkin heinää, eikä heinät sotekeudu mutaan ja heinähävikki vähenee huomattavasti. Tietty tuo ruokintahygieniakin parantui samalla. Alkuun jännitettiin kaatavatko hevoset nämä häkit tai alkavatko pureksia reunoja, mutaa EI! Syövät niistä tyytyväisinä appeensa.

Kesäksi nämä laatikot otettiin laiduntarhasta pois ja tuolloin myös laitumen portti siireettiin kauemmaksi alkuperäisestä. Laatikoiden siirtäminen ei käsivoimin hevin onnistu, jos ei välttämättä halua rikkoa selkäänsä. Niinpä viime sunnuntaina kun kävelimme Majurin kanssa radalla, sain ajatuksen että pieni arabiinialainen voisi vetää kärryissä nuo laatikot uudelle laiduntarhalle. Kulkualue sinne on yksi mutameri, jossa hädin tuskin pysyy pystyssä ainakaan kahdella jalalla. Mutta nelivedolla ei ole ongelmia.

Niinpä suuntasimme takaisin tallille ja huhilimme porkkanamiehen avuksi. Hänellä kyllä olisi ruista sen verran ranteessa että saisi nostettua palan kerrallaan kyytiin kärryihin. Käynti tarhalle kulkee kapeahkoa kujaa pitkin, joka kulkee hiekkatarhojen edestä. Kun pyysin pientä ruunaa astelemaan kujalle, empi hän hetken. Eihän normaalistikaan ajella kärryillä täällä? Hieman kun häntä rohkaisin, niin asteli pieni ruuna tärkeän näköisenä tarhojen ohi. Muut hevoset katselivat hieman hölmistyneinä meitä, mitä nuo oikein tekee?? 

Laatikoiden kohdalla yritin ajaa pienen ruunan kärryjen kanssa niin lähelle kuin mahdollista, jotta lastaaminen olisi helpompaa. Porkkanamies heilautti ensimmäisen laatikon kärryjen penkin päälle. Pieni ruuna seisoi kiltisti paioillaan ja lähti pyynnöstä vetämään kuormaa lopullisen sijoituspaikan viereen. Hienosti hän kääntyi tiukoissa paikoissa ja kuljetti kaikki kolme laatikkoa sujuvasti aidan viereen. Kun lähdimme takaisin tallia kohden, huomasin että meillähän oli valtava yleisö. KAIKKI hevoset tarhoissa olivat kääntyneet katsomaan näytelmää korvat tötteröllä, Kukaan ei hievahtanut paikoiltaa kun kävelimme kujaa takaisin tallille. Olihan siinä vähän ohjelmaa siis muillekin kuin pienelle arabiinian pojalle.

Viime viikolla kävimme kahdesti radalla harjoittelemassa kärryillä ajoa ja pidensimme hieman hölkättävää matkaa. Jännittävää pienestä ruunasta oli tiistaina kun radalla harjoitteli ratsu ja pimeästä kyllä kuului lähestyvien kavoiden ääni, mutta ketään ei oikein meinannut pimeydestä erottaa. Hyvin kuitenkin meni kohtaamiset ja jälleen oltiin yhtä kokemusta rikkaampia. Sateeltakin suurimmaksi osaksi säästyttiin harjoitusten aikana. Eikä sekään haittaa. Pukeutumis kysymys! Onneksi hevosillekin on saatavilla sadevarusteita ja näin hekin pysyvät kuivina kovemmillakin sateilla.

A horse will 

cross any bridge 

you build.

as long as the 

first one is 

from him

to you. 💓

Syysterveiset!

Pieni ruuna voi hyvin! Syksy on pyörähtänyt käyntiin ajoharjoittelujen merkeissä. Tällä hetkellä harjoittelemme radalla 2 x viikossa 4 km verran kerrallaan. Pieniä ravi osuuksia on otettu mukaan ja pieni arabiinialainen tykkää menosta. Harjoittelemme siirtymisiä siten että mukana on aina sanallinen pyyntö. Nyt onnistuukin raviin ja käyntiin siirtymiset hyvin sanallisella pyynnöllä. Kävelen usein käyntipätkiä Majurin matkassa ja ilo on huomata kuinka maltillinen hän on, kun pyytää seis, kuinka hän kuuliaisesti pysähtyy ja odottaa niin kauan että pääsen kärryyn ja annan käskyn jatkaa ennen kuin hän lähtee liikkeelle. Käytämme Majurilla hackamorea, se on toiminut hyvin. Kevyellä kädellä tottelee pidätteitä ja käänöksiä.

Radalla ajettaessa Majuri ei välitä siitä onko siellä muita vai ei. Muut hevoset voivat ohittaa hänet missä asekellajissa tahansa niin edestä kuin takaa. Pieni ruuna ei yritä perään ja jos aaivstuksen joskus intoutuu niin tottelee höyhenen kevyttä pidätettä ja malttaa jäädä esim. kävelemään. Ilo oli myös huomata se kuinka lungisti hän otti myös sen kun radalla ensimmäisen kerran oli toinenkin hevonen KÄRRYILLÄ. Majuri ei ollut moksiskaan ohituksista, uteliaana kuikuili perään katselleen aina välillä missä se toinen viipottaa ja voi sitä riemua kun sai itsekin käskyn ravata. Majurin ravi on mukavan eteen päin vievä, samoin käynti on matkaa voittavavaa.

Majuri tarhaa edelleen vanhojen poikien Sulon ja Jackin kanssa, he ovat ihanasti ottaneet Majurin laumaansa. Alkuun lauman johtaja Jack oli se joka otti Majurin suojiinsa ja nyt viime aikoina Sulo on lämmennyt Majurille ja ilo oli kuulla että Jackin lisäksi myös Sulo on alkanut leikkiä Majurin kanssa. Pienellä ruunalla on paini seuraa! 😊 Sitten kun papat ei jaksa leikkiä, niin pieni ruuna viilettää höyhenen kevyttä laukka niiden ympärillä.

Kurapelle!

Majuri nautti piehtaroinnista mudassa, joten hyvin usein tarhasta tulee vastaan mutakuorrutteinen pieni ruuna. Pesukarsina on tullut tutuksi ja se ei tietysti pientä ruunaa niin kovin houkuta. Kyllähän sen tietää, pojat on poikia! Majurille tuli tänä syksynä ensimmäisen kerran riviä jalkoihin, niin kovin märkää ja mutaista on ollut. Paras hoito on ollut pesu betadinella, huolellinen kuivaus ja sen jälkeen Helsoania reilusti. Tällä keinolla ruvet lähti vähän vajaassa viikossa pois. 

Nyt syksyllä on taroitus aloittaa liinassa juoksutus ja maastakäsin työskentely ajon rinnalle. Tavoitteena on myös siedättää pientä ruunaa monenlaisille ärsykkeille. Kaikenlaisia pieiä kokeiluja on tehty pienestä pitäen. Tähän asti pieni ruuna on onnekseni suhtautunut maltillisesti uusiin asioihin. Tässä yksi ilta pieni ruuna tuntui olevan hieman nälkäinen kun hain hänet tarhasta. Olin lähdössä ajamaan häntä ja mietin miten saisin siististi heinää eteen hänelle samalla kun valjastan kärryjä perään. Sainpa päähänpistona kokeilla jotain.... Laitoin Ikean kassiin hieman heinää ja ripustin sen pienen ruunan korviin roikkumaan, ajatuksena että Majuri voi mutustella kassista heinää samalla kun laitan valjaita ja kärryt perään. Pienen arabiinian pojan mielestä se oli ihan normaalia että niin tehdään, korvissahan kuului roikkua Ikean kassi jossa heinää ja alkoi heti syömään. 

Viimeisin kokeilu on kuluneelta viikolta. Sain ystävältä sovitukseen Renegade bootseja. Majurilla on hyvä kavioaineis, joten haluaisin pitää hänet niin kauan kengättä kuin mahdollista. Tiistai iltana olin laittanut Majurin jo boxiin hoitotoimien jälkeen kun muistin että ai niin, ne Bootsit!! Ei kun pieni ruuna takaisin käytävälle kesken heinän syönnin ja kokeilemaan bootseja jalkaan. Marjuri oli heti messissä mukana. Sain pukea bootsit helposti jalkaan. Hieman jännitti kun sain ohjeen asettaa bootsin jalkaan ja laskea jalan sitten maahan siten että tuen takaosasta ja hevonen itse painaa bootsin lopullisesti paikalleen kun astuu jalalla maahan ja samalla nostan takaosan ylös. Hieman jännitti, jos pieni ruuna alkaisikin kuopia tai jotenkin sohia samalla jalalla kun lasken sitä alas, mutta EI, hän astui sievästi alas ja kavio solahti lopulliseen asentoon painon voimasta samalla kun nostin takakappaleen paikalleen. Molemmat bootsit sujahti yhtä helposti. Vielä sträpit kiinni ja sen jälkeen kokeiltiin miten askeltaminen sujuu ja HYVIN SUJUI. Mietin että alussa saattaisi nostella hassusti jalkoja, mutta EI, Majuri käveli niillä kuin sillä olisi aina ollut ne jalassa. Näitä siis kokeilemme tässä vaiheessa. 

Renegade bootsit, HUPS sträpit tulee oikeasti ulospäin.

Enjoy life now.

This is not

a rehearsal!

-Iliketoquote-