Mitäs me olemmekaan viimeisen kahden viikon aikana ehtineet touhuta. No, vaikka ja mitä! Ajoharjoitukset Kettulan kulmilla jatkuvat. Pieni ruuna kulkee valtavan hienosti uusilla reiteillä. Nykyinen reitti menee jo "vasempaan kierrokseen" hyvin. Näin päin asiat ovat siis jo tuttuja. Tänä viikonloppuna katsotaan miten se sitten oikeasti menikään, kun lähdemme samaisen reitin toiseen suuntaan. Kaikki voi olla taas aivan uutta ja ihmeellistä. Pienen ruunan kanssa seikkaillessa ei aika tule pitkäksi ja hämmästysten aiheet eivät minultakaan lopu.
Kaikenlaiseen maasta käsittelyyn on tarkoitus panostaa erityisen paljon tulevan kesän ja syksyn aikana ja olenkin yrittänyt aktiivisesti etsiä erilaisia tapahtumia asian ympärillä. Iloksemme pääsimme Klaukkalan kupeeseen harjoittelemaan Trail in hand lajia, joka kuuluu lännenratsastuksen alalajeihin. Voi hitsi, miten kivaa puuhaa. Veimme Kian kanssa Majurin ensimmäisiin harjoituksiin viime lauantaina. Matka tallilta harjoituspaikalle kesti tunnin verran ja pieni ruuna matkasi mallikkaasti, kuten hänellä on onnekseni ollut tapana.
Trail in hand, mistä on kysymys? Tässä lajissa hevonen ja ohjaaja suorittavat käynnissä sekä ravissa erilaisia tehtäväratoja. Tehtäväradat koostuvat erilaisista puomeista, silloista ja porteista. Ohjaaminen tapahtuu kehonkielellä, ääniavuin sekä riimunarun liikkeellä. Itse hevosen riimuun tai hevoseen ei saa koskea. Laji kehittää ohjaajan ja hevosen välistä yhteistyötä ja sopii kaikille ja kaiken ikäisille hevosille. Tässä lajissa kehittyy kyky lukea hevosta.
Minä ja Majuri aloitimme aivan alkeista. Meidän ensimmäisellä radalla oli postilaatikoita, puomeja, vesimatto (kuivana), musta pitkä matto, tötteröitä pujoteltavaksi sekä laatikon veto ja portin avaus. Hevonen tulee ensin siedättää elementteihin, ennen kuin treenaamisen voi aloitta. Majurilla meni hetki ennen kuin se uskaltautui "vesimatolle", mutta muutaman yrityksen jälkeen pieni ruuna tepasteli sen yli kaikista suunnista. Laatikon veto ei säpsähdystä kummempaa hänessä aiheuttanut. Onni on se, että olen kuskannut pientä ruunaa kaikenlaisista paikoista läpi ja ohi, joten hän on tottunut monenmoiseen, jolloin esineiden/elementtien siedätykseen ei tarvinnut käyttää aikaa. Kotiläksyksi saimme harjoituksia. Pois lähettämistä ja minun reviirin vahvistamista.
Tällä viikolla tehtiin parina iltana trail harjoitusta ja sen jälkeen harjoiteltiin Match Showta varten. Näyttely pidettiin tallilla kauniina Helatorstaina. Pieni ruuna pääsi aikaisin aamulla puunattavaksi ja voitte kuvitella miten likainen hän oli, sillä sade säillä mudassa piehtarointi osoittautui hänen lempi lajikseen. Pesussa puhdistui pieni ruuna nahkaa myöden ja vanha talvikarva huuhtoutui hyvin viemäriin.
Pieni ruuna käyttäytyi kauniisti niin näyttelyalueella kuin itse kehässäkin. Peittosi kyllä käytöksellään kaikki muut, vaikka oli nuorin. Luokassa kisasi Majurin lisäksi Amerikan curly sekä suomen hevonen. Näistä kolmesta Majuri jäi jumbo sijalle, ollen siis oman luokkansa rumin edustaja. Kauneus on todellakin katsojan silmissä. Minun silmissä Majuri on kaunis rotunsa edustaja ja arabinäyttelyyn hänen kanssa jälleen suunnataan tänä kesänä. Viimeksi l-vuotiaana Majuri sai Arbinäyttelyssä (Thousand Lakes International Arabian Horse Show ECAHO International C Show -näyttely) risteytysluokassa kultapisteet 87,25, saa nähdä miten tänä kesänä käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti