Terveiset Humppilasta. Kävimme Kian kanssa moikkaamassa Majuria. Viikonlopun hulinan jälkeen pääsin illasta katsomaan RAKASTA pienta arabiinian poikaa. Pieni ruuna poika huomioi auton heti kun käännyimme pihaan ja seurasi sitä katseellaan herkeämättä. Muut hevoset jatkoivat oleiluaan siinä samassa asennossa kuin olivat auton kaartaessa pihatielle, heitä ei kiinnostanut. Mutta pientä arabiinian poikaa kiinnosti. Korvat hörössä ja odottavana se katsoi auton soljumista ohi, kääntyen auton suuntaisesti ja irroittamatta katsettaan. Hieman veikeä oli ilme pienellä kun kutsuin häntä, nyökytteli päätänsä ja alkoi hieman malttamattomasti liikehtiä kääntämättä katsetta minusta.
Pieni ruuna pääsi maistelemaan vihreää ruohoa sillä aikaa kun harjasin hänet puhtoiseksi pölystä ja selvittelin hännän sekä harjan. Siinä harjatessa totesin että ensi viikonloppuna tämä poika pestään juhannuksen kunniaksi. Harja sekä häntä alkavat olla sen verrean tahmeat että pesu tekee niille hyvää. Ilokseni huomioin että hyttyset eivät todellakaan ole kiusanneet edelleenkään pientä ruunaa ja kun katselin ympärilleni, huomioin että kaikki hevoset olivat hyvin levollisia eikä kenenkään häntä hätistellyt paarmoja tai itikoita.
Matolla kävelyä on jatkettu entiseen tapaa, mutta nyt on alettu lisäämään vettä matolle, jotta pieni arabiinialainen tottuu siihen ja päästään kuntoutuksessa uudelle levelille. Enää ei pieni arabiinialainen voi huuhata ja tutkailla niitä näitä siinä kävelleessään, vaan nyt aletaan tekemään töitä. Pienen ruunan päässä surisee ja raksuttaa ja hänen täytyy kovin keskittyä todelliseen tekemiseen. Vedestä itsessään hän ei tapansa mukaan ollut mitään mieltä. Ymmärrykseni mukaan todennut että aha, nyt siis tällaista. On se epeli! 💖 Hei ja edessä siintää myö pääsy isompaan tarhaan!!
Maltillisesti jaksoi pieni mutustella tuoretta eikä yrittänytkään ruveta riekkumaan iloloikkaa huomatessaan että pääsee vihreälle tepastelemaan ja syömään. Turpa tiiviisti maassa söi ahnaasti koko puolituntisen. Harjauksen ja syönnin jälkeen pääsi pieni ruuna takaisin aitaukseen ja tuttuun tapaan tehtiin porkkanajumppaa ja opeteltiin sanomaan päivää. 😊 Sen jälkeen oli jälleen aika sanoa hei, hei, ensi kertaan.
Miten se voikin olla kerta kerran jälkeen vaikeampaa lähteä pois. Pieni ruuna jäi aitaukseen seisomaan ja katsoi korvat tötteröllä perääni, se oikein kurkki lankojen "välistä". Yritin useampaan otteeseen napata tilanteesta kuvaa, mutta aina kun asetin kameran eteeni, nosti pieni arabiinialainen päänsä pois lankojen "välistä" ja katsoi toiseen suuntaan pää ylhäällä sirristellen silmiään ja taas kun jatkoin matakaa, niin hän kurkki korvat hörössä lankojen välistä mihin olin menossa. Onneksi viikon päästä alkaa ensimmäinen lomajakso ja pääsen useammpin rapsuttelemaan pientä ruunaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti