Kotiutuminen on sujunut hyvin. Pääsimme heti pienoisen työn makuun ja aloitimme kärryillä ajamisen sekä laidun ruohoon totuttelun. Pienessä ruunassa tuntui olevan melkoisen paljon turhautunutta energiaa. Hän yritti jos minkälaisia "kommervenkkejä" ja pientä näykkimistä tuntui olevan ilmassa koko ajan.
Normaalisti Majurilla ei ole tapana tehdä dramaattisia juhla liikkeitä, mutta nyt niitä oli ilmassa. Pieni ruuna yritti sinkoilla riimun narussa suuntaan, jos toiseen. Joka puolella tuntui olevan pieniä vihreitä miehiä. Ei hän pahalla, mutta kun jokin pieni villiys tuntui asustavan hänen sisällään. Onneksi Majuri on sen verran nöyrä, että ei hän sentään sikailemaan ruvennut ja totteli kyllä pidätteitä sekä riimun narulla kuin ohjilla tehtynä. Majuri sai uudet suitset, star wheel hackamoret lampaankarva pehmusteella ja ne tuntuivat toimivan hänellä pienen säädön jälkeen todella hyvin. Kuolaimettomuutta sekä kengättömyyttä tavoittelemme.
Kärryttelyt sujuivat parin ensi kerran jälkeen normaaliin tapaan, joten kolmanteen kertaan oli hyvä lopettaa. Parilla ensimmäisellä kerralla Majuri keksi yrittää hieman venkoilla kärryjen edessä. Ei sen kummempaa kuin pientä peruuttelua ja niskurointia käännöksissä. Niistäkin ruotuun onneksi parin harjoittelu kerran jälkeen päästiin.
Vanha jännäkurvi (radan alakurvi) oli tuoreessa muistissa pienen ruunan mielessä ja sen ohittaminen ensimmäisellä kerralla sai aikaan melkoisen pärinän pienen ruunan sieraimista. Katse pälyili radan nurkassa olevan talon pihamaalle, jossa pienet puutarhakoristeet ovat vallannet koko pihan. Niiden välke ja kimallus, sekä ne pienet/suuret epämääräiset möhkäleet pitkin poikin pihamaata aiheuttavat joka kerta pientä tai suurta epävarmuutta pienen ruunan mielessä. Rekvisiitta vaihtuu vuodenaikojen mukaan ja pienen ruunan mielestä siinä näkymässä on AINA jotain uutta ja pelottavaa. Se voi olla vaikka valon säde joka osuu johonkin roikkuvaan esineeseen eri kohdasta kuin eilen. Hyvin hänellä kyllä hermo pitää pärinästä huolimatta, pakoon ei lähdetä ja ohi mennään AINA. 😃
Koska pieni ruuna on joutunut olemaan koko kesän yksin tarhassa. Olin sitä mieltä että hänen on päästävä olemaan hevosena toisten hevosten parissa. Nuori poika kaipasi selkeästi paini seuraa ja ihan vain hevosena olemista. Niinpä reilun viikon päästä kotiin tulosta pieni ruuna laskettiin vapauteen kolmen Russi poinin kanassa laitumelle. Arvatkaa vain pelottiko minua. Mitä jos se katkaisee heti koipensa tai mitä jos se saa kaviokuumeen tai ähkyn tai.... Niin ei toistaiseksi ole onneksi käynyt. Näiden kanssa kun ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tulee, huoli seuraa aina matkassa. Mutta siihen ei voi lähteä, että rajoittaa hevosen lajityypillistä elämää onnettomuuden pelossa.
Lauma otti onneksi Majurin todella hienosti vastaan ja jo heti ensimmäisenä päivänä Majuri oli osa joukkoa. Pieniä turnaus vammoja (puremisen jälkiä) on pienessä ruunassa tämän kahden viikon jäljiltä nähtävissä, mutta uskon että Majurille on tehnyt todella hyvää saada olla hevosena hevosten keskellä. Eikä pieni kurinpalautus nuorelle varsalle ole pahitteeksi. Kyllä Majuri "härkkiä" osaa, eikä ihan pienestä säikähdä. Ensi viikolla aloitetaan arki ja Majuri palaa takaisin Jackien sekä Sulon laumaan, heidän palattua laidun lomalta takaisin kotitalliin. Ensi viikolla yritän saada tuoretta dataa sekä kärryjen edestä että takaa.
Majurin ollessa laidun lomalla, minulla oli aikaa toteutta erinäisiä projekteja kotona. Olin mm. kisajärjestäjänä matkaratsastuskilpailuissa Liesjärvellä viime viikonvaihteessa. Majurin emä Repoketun Marbless Malikah (alias Mimosa) starttasi ensimäisen kerran elämässään matkakisoissa Liesjärvellä. Matka oli 16 km, ja 1. tason kvaali tuli hänelle suoritukseksi. Hyvin toimi mamma tamma kuulemani mukaan reitillä. Huom! Emä on ratsukoulutettu vasta tänä keväänä ja menee kuin vanha tekijä! Pidetään peukkuja että mamman matka matkakisoissa jatkuu. Tarkoituksena on seurata perässä!
 |
| Mimosa |
 |
| Mimosa |
Give every day
the chance
to become
the most
beautiful
of your life.
-Mark Twain-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti