Viikkoja takana 8. Jos ikävään kuolisi olisin kuollut

Terveiset Humppilasta. Kävimme Kian kanssa moikkaamassa Majuria. Viikonlopun hulinan jälkeen pääsin illasta katsomaan RAKASTA pienta arabiinian poikaa. Pieni ruuna poika huomioi auton heti kun käännyimme pihaan ja seurasi sitä katseellaan herkeämättä. Muut hevoset jatkoivat oleiluaan siinä samassa asennossa kuin olivat auton kaartaessa pihatielle, heitä ei kiinnostanut. Mutta pientä arabiinian poikaa kiinnosti. Korvat hörössä ja odottavana se katsoi auton soljumista ohi, kääntyen auton suuntaisesti ja irroittamatta katsettaan. Hieman veikeä oli ilme pienellä kun kutsuin häntä, nyökytteli päätänsä ja alkoi hieman malttamattomasti liikehtiä kääntämättä katsetta minusta. 

Pieni ruuna pääsi maistelemaan vihreää ruohoa sillä aikaa kun harjasin hänet puhtoiseksi pölystä ja selvittelin hännän sekä harjan. Siinä harjatessa totesin että ensi viikonloppuna tämä poika pestään juhannuksen kunniaksi. Harja sekä häntä alkavat olla sen verrean tahmeat että pesu tekee niille hyvää. Ilokseni huomioin että hyttyset eivät todellakaan ole kiusanneet edelleenkään pientä ruunaa ja kun katselin ympärilleni, huomioin että kaikki hevoset olivat hyvin levollisia eikä kenenkään häntä hätistellyt paarmoja tai itikoita.

Matolla kävelyä on jatkettu entiseen tapaa, mutta nyt on alettu lisäämään vettä matolle, jotta pieni arabiinialainen tottuu siihen ja päästään kuntoutuksessa uudelle levelille. Enää ei pieni arabiinialainen voi huuhata ja tutkailla niitä näitä siinä kävelleessään, vaan nyt aletaan tekemään töitä. Pienen ruunan päässä surisee ja raksuttaa ja hänen täytyy kovin keskittyä todelliseen tekemiseen. Vedestä itsessään hän ei tapansa mukaan ollut mitään mieltä. Ymmärrykseni mukaan todennut että aha, nyt siis tällaista. On se epeli! 💖 Hei ja edessä siintää myö pääsy isompaan tarhaan!!

Maltillisesti jaksoi pieni mutustella tuoretta eikä yrittänytkään ruveta riekkumaan iloloikkaa huomatessaan että pääsee vihreälle tepastelemaan ja syömään. Turpa tiiviisti maassa söi ahnaasti koko puolituntisen. Harjauksen ja syönnin jälkeen pääsi pieni ruuna takaisin aitaukseen ja tuttuun tapaan tehtiin porkkanajumppaa ja opeteltiin sanomaan päivää. 😊 Sen jälkeen oli jälleen aika sanoa hei,  hei, ensi kertaan. 

Miten se voikin olla kerta kerran jälkeen vaikeampaa lähteä pois. Pieni ruuna jäi aitaukseen seisomaan ja katsoi korvat tötteröllä perääni, se oikein kurkki lankojen "välistä". Yritin useampaan otteeseen napata tilanteesta kuvaa, mutta aina kun asetin kameran eteeni, nosti pieni arabiinialainen päänsä pois lankojen "välistä" ja katsoi toiseen suuntaan pää ylhäällä sirristellen silmiään ja taas kun jatkoin matakaa, niin hän kurkki korvat hörössä lankojen välistä mihin olin menossa. Onneksi viikon päästä alkaa ensimmäinen lomajakso ja pääsen useammpin rapsuttelemaan pientä ruunaa.

7. kuntoutusviikko takana, It's not the same without you!

Vihdoinkin pääsin tervehtimään Majuria. Mikä onkaan parempi tapa viettä 50-vuotis syntymäpäivää kuin käydä rapsuttelemassa häntä. Parasta kaikesta!! Edellisestä käynnistä ehti vierähtämään reilun viikon verran ja minusta tuntui jälleen että siitä oli ikuisuus.

Suomen suvi se ei jaksa yllättää ainakaan positiivisesti. Vettä on satanut aamusta alkaen taukoamatta ja loppua ei näy. Toki hyvä ilma ajella autolla, mutta kurja ilma eläimillä viettää kesäpäivää ulkosalla näin niin kuin ihmisen mielestä.  Majurikin oli ollut aamupäivän ulkona. Häntä ei kesäsade kuulemma näyttänyt vaivaavan. Eikä häntä vaivaa jäädä yksin tarhaan jos viereisen saiastarhan kaveri viedään sisälle ensin. Hieno pieni arabiinialainen, HYVÄLLÄ ITSETUNNOLLA varustettu. Tuo varustus muuten tuli vakiona tähän malliin. 💗

Viikko 7 on kuulemani mukaan mennyt suunnitelman mukaisesti. Kävelyä kuivalla matolla 45 min. kerran päivässä, jonka jälkeen Infrapunalamppujen alle ja muu aika vietettän joko ulkona sairastarhassa tai sisällä karsinassa. Jalka näytti siistiltä, eikä turvotuksia ole havaittavissa. Haavaa ei juurikaan enään näe, ainoastaan pieni rupi vuohisen alaosassa. Tänään Majuri oli ehtinut kävellä matolla ennen kuin ehdin paikalle, joten otin hänet harjaukseen hoitohuoneeseen. Mukavaa olisi ollut viedä pieni ruuna hetkeksi ulos vihreää maistelemaan, mutta jostain syystä ajatus rankkasateessa seisomisesta ei tuntunut houkuttavalle vaihtoehdolle, joten jätämme sen odottamaan viikonloppuun.

Jalka näyttää hyvälle!

Majuri oli piretä oma itsensä. Katseli kiinnostuneena ympärilleen ja nautti harjailusta. Etenkin kaulan rapsuttaminen tuntui tänään hyvälle. Ihme ja kumma, yhtään hyttysen pistosta tullutta paukamaa en pienestä ruunasta löytänyt, eikä näitä viheliäisiä verenimijöitä ympäristössä liiemmin kuulema ollutkaan. Jostain syystä nuo hyttyset eivät viime kesänäkään Majurista piitanneet. Sen sijaan ne viihtyivät sitäkin enemmän edesmenneen Harrisonin kimpussa.

Siinä harjauksen lomassa yksi hevonen tuotiin vesimatolle kävelemään ja se näytti Majurista olevan erityisen mukavaa katseltavaa. Pieni oli aivan into pinkeänä saamastaan seurasta. Lopuksi tuo "seuralainen" tuli Majurin viereen lamppujen alle kuivattelemaan. Sain harjata pienen ruunan kutakuinkin rauhassa, nyt ei pieni ruuna liikehtinyt levottomasti puolelta toiselle. Kesäkarvan vaihtaminen näytti olevan vielä prosessissa, sillä pienestä ruunasta lähti tuhottoman paljon karvaa. Ehkä siitä melkoisen paksusta talvi pompasta ei niin vain eroon päästä. Harjaukseen menikin hyvä tovi  ja sileää jälkeä saatiin aikaan.

Sadetta on luvassa huomisellekin, Pieni arabiinialainen sai sitä varten puhtaan/uudelleen kyllästetyn sade pompan. Sanotaan että ei ole huonoa säätä, se on vain pukeutumis kysymys. Joten näillä mennään! Puunauksen jälkeen oli aika siirtää pieni ruuna karsinaan nauttimaan tuoduista porkkanoista ja iltapäivän heinistä. Kohta nähdään taas, enää viisi yötä lauanaihin!

Seitsemän viikkoa on takana ja kahdeksas viikko lähenee jo puolta väliä. Juuri nyt tuntuu siltä kuin aika olisi pysähtynyt tämän asian suhteen. Kotona, töissä ja vapaalla on paljon tekemistä, mutta mikään ei ole sama kuin ennen. Tämän vuoden puolella on tapahtunut paljon, ehkä turhan paljon. Harrisonin menetys koskee yhä ja nyt tuon suuruuden jättämää tyhjiötä ei ole paikkaamassa edes pieni ruunan rumpali. Päivät eivät ole sitä mitä toivoisin niiden olevan. Mukaviin tapahtumiin ja hetkiin olen onneksi mukaan päässyt, ne vievät ajatusta pois kaipuusta ja tuovat hyvää mieltä. Erityisesti muiden hevosten keskellä koen irrallisuutta ja tyhjyyttä. Se, että tietää tämän olevan väliaikaista, auttaa jaksamaan. Mutta ei tämä helppoa ole, kun on tottunut kaiken vapaa-ajan hevosten parissa viettämään.

6. kuntoutusviikko, finally outside!

6. Viikko takana ja vihdoin Majuri pääsi ulos! Pieni arabiinialainen oli niin onnellinen päästessään ulkoilemaan. Vihdoin päivässä olisi sama rytmi muiden hevosten kanssa. Aamulla ulos, ruokailua, töitä ja lepoa. Mikäs siinä on pienen arabiinialaisen ollessa, vaikka ulkoilu tässä vaiheessa tarkoittaakin sairastarhassa olemista. Se on silti aivan eri asia kuin olla karsinassa, jolloin muiden hevosten näkeminen rajoittautuu niihin hevosiin, jotka sattuvat karsinan edessä olemaan tai vastapäisessä karsinassa asustamaan. Nyt on pienen mahdollista olla ikään kuin muiden joukossa, sillä yhdellä silmäyksellä pystyy näkemään kaikki lajitoverit. Uskon että stressitaso laski tässä vaiheessa hyvin alas, vaikka ei hän sitä ole sen kummemmin meille ihmisille näyttänyt. 

Uuteen paikkaan sopeutuminen on varmasti ollut Majurille helpompaa siinä mielessä, että hän ei ole asustanut yhdessä paikassa syntymänsä jälkeen ja on tottunut välillä olemaan poissa kotoa. Jos olisi ikänsä viettänyt kaiken aikansa kotiympyröissä, olisi varmasti hankalampi sopeutua uusiin ympyröihin. Vaikka sopeutuminen on tapahtunut hyvin, koin suurta mielihyvää kun pieni ruuna hirnui tänään tervehdyksen kun kuuli minun äänen. Kyllä se minut selkeästi muistaa ja mielestäni oli hyvin tyytyväinen kun menin häntä sairastarhaan voikukkakimpun kera tervehtimään ja rapsuttelemaan. Ilo silmälle oli huomata että poika on niin hyvässä kunnossa. Pientä pyöreyttä on tullut tasaisesti ja  pieni arabiinialainen näyttää todella hyvältä.

Sain hakea Majurin sairastarhasta kävelymatolle. Aavistuksen jännitti, sillä ehdin tietysti miettiä, että alkaisiko pieni ruuna riekkumaan talliin käveltäessä, muta ei hän alkanut. Hyvin tarkkaavaisesti ympärilleen katselleen hän asteli kuuliaisesti kohti tallia. Tallin käytävää kävellessä täytyi pienen ruunan katsella tarkkaan kaikki seinustalle ripustetut loimet, sillä nehän voisivat yhtäkkiä olla jonkinlainen uhka ja näin ollen pelätyksen aihe. Pienen ruunan ilme oli kyllä ajoittain melkoisen veikeää katseltavaa.

Enkö näytäkin hyvälle?!!

Pesukarsinassa harjailtiin pieni ruuna kauniin kiiltääksi ja pestiin kaviot puhtaaksi kävelymattoa varten. Sen jälkeen suunnattiin kohti mattoa. Matolla kävellään tällä hetkellä kerran päivässä.

Täytyy kyllä sanoa, että olen hyvin tyytyväinen päätökseen siitä, että Majuri tuli kuntoutukseen ammattilaiselle. Olisin toki voinut ohjasajaa häntä takaapäin ja kävelyttää tallin radalla, sillä Majurilla ei ole tapana riekkua kun tehdään ohjasajoa. Silti olosuhteet kävelylle eivät olisi olleet samat. Pohja kävelylle ei olisi tasainen ja kävellessä olisi mahdollista "peesata" terveemmällä jalalla heikompaa. Matolla ei voi huijata, jokainen jalka työskentelee erikseen ja pohja on kaiken aikaa optimaalinen kuntoutuksen kannalta. Lisäki mahdollisuudet riekkumiselle ovat minimaaliset, vaikka pieni arabiinialainen olisikin ollut kuinka kuuliainen tahansa. Yksi ainoa pelästyminen ja hyppy huonosti, voisi viivästyttää koko kuntoutuksen.

Majurin kuntouttajan Katin kanssa keskustelimme Majurin edistymisestä ja kaikki on mennyt onnekkaasti suunnitelmien mukaisesti. Jalka ei ole oireillut millään tavoin ja kuntoutusta ollaan voitu jatkaa suunnitelman mukaisesti. Vähän oli ulos vienti jännittänyt, sillä tarhojen ympärillä on harjoitusrata ja Katilla ei ollut aavistusta siitä miten Majuri reagoisi ohi kiitäviin ravihevosiin. Onneksi Majuri on tottunut kärryillä kulkeviin hevosiin. Harrin kärryttelyä seuranneena ja kärryjen perässä kävelleenä, kärryjen kanssa kulkeva hevonen ei ole kummajainen ja onhan hän onneksi itsekin niitä päässy vetämään. Joten  kärryt perässä ohi kiitävät hevoset eivät olleet saaneet arabiinian poikaa riekkumaan tarhassaan. 

Kävelymaton jälkeen Majuri pääsi infrapunalamppujen alle lämmittelemään ja minun rapsuteltavaksi. Ihanan lämmintä noiden lamppujen alla oli. Minä nautin kyllä suunnattomasti, sillä ulkona oli vuodenaikaan nähden melkoisen kalsea tuuli. Majuri nautti rapsuttelusta ja tasaiseen tahtiin suuhun sujahtavista porkkanoista. Kyllä pienellä arabiinialaisellakin tätyy olla herkkupäivä kerran viikossa.

Lammpujen lämmöstä suuntasimme kohti karsinaa ja Majuri pääsi mutustelemaan iltapäivä heiniään. Sitä ennen vietettiin kuitenkin pieni hetki porkkanajumpan parissa. Pieni ruuna oli niin ahne porkkanoille, että kumartelusta ei jälleen meinannut tulla loppua ja minulta meinasi sormet irrota käsistä. Jumpan jälkeen päästettiin pieni ruuna syömään heiniä ja lähdettiin ajamaan kohti kotia. Matkaseurana reissussa oli meidän perheen oma porkkanamies, jonka tehtävänä on syöttää porkkanoita, jutella mukavia ja ottaa kuvia. Kuvat by Jay Bjugg. 

Thank you Hämeen hevoskuntoutus!

We appreciate all

you do for our Horse.