Vihdoinkin pääsin tervehtimään Majuria. Mikä onkaan parempi tapa viettä 50-vuotis syntymäpäivää kuin käydä rapsuttelemassa häntä. Parasta kaikesta!! Edellisestä käynnistä ehti vierähtämään reilun viikon verran ja minusta tuntui jälleen että siitä oli ikuisuus.
Suomen suvi se ei jaksa yllättää ainakaan positiivisesti. Vettä on satanut aamusta alkaen taukoamatta ja loppua ei näy. Toki hyvä ilma ajella autolla, mutta kurja ilma eläimillä viettää kesäpäivää ulkosalla näin niin kuin ihmisen mielestä. Majurikin oli ollut aamupäivän ulkona. Häntä ei kesäsade kuulemma näyttänyt vaivaavan. Eikä häntä vaivaa jäädä yksin tarhaan jos viereisen saiastarhan kaveri viedään sisälle ensin. Hieno pieni arabiinialainen, HYVÄLLÄ ITSETUNNOLLA varustettu. Tuo varustus muuten tuli vakiona tähän malliin. 💗
Viikko 7 on kuulemani mukaan mennyt suunnitelman mukaisesti. Kävelyä kuivalla matolla 45 min. kerran päivässä, jonka jälkeen Infrapunalamppujen alle ja muu aika vietettän joko ulkona sairastarhassa tai sisällä karsinassa. Jalka näytti siistiltä, eikä turvotuksia ole havaittavissa. Haavaa ei juurikaan enään näe, ainoastaan pieni rupi vuohisen alaosassa. Tänään Majuri oli ehtinut kävellä matolla ennen kuin ehdin paikalle, joten otin hänet harjaukseen hoitohuoneeseen. Mukavaa olisi ollut viedä pieni ruuna hetkeksi ulos vihreää maistelemaan, mutta jostain syystä ajatus rankkasateessa seisomisesta ei tuntunut houkuttavalle vaihtoehdolle, joten jätämme sen odottamaan viikonloppuun.
 |
| Jalka näyttää hyvälle! |
Majuri oli piretä oma itsensä. Katseli kiinnostuneena ympärilleen ja nautti harjailusta. Etenkin kaulan rapsuttaminen tuntui tänään hyvälle. Ihme ja kumma, yhtään hyttysen pistosta tullutta paukamaa en pienestä ruunasta löytänyt, eikä näitä viheliäisiä verenimijöitä ympäristössä liiemmin kuulema ollutkaan. Jostain syystä nuo hyttyset eivät viime kesänäkään Majurista piitanneet. Sen sijaan ne viihtyivät sitäkin enemmän edesmenneen Harrisonin kimpussa.
Siinä harjauksen lomassa yksi hevonen tuotiin vesimatolle kävelemään ja se näytti Majurista olevan erityisen mukavaa katseltavaa. Pieni oli aivan into pinkeänä saamastaan seurasta. Lopuksi tuo "seuralainen" tuli Majurin viereen lamppujen alle kuivattelemaan. Sain harjata pienen ruunan kutakuinkin rauhassa, nyt ei pieni ruuna liikehtinyt levottomasti puolelta toiselle. Kesäkarvan vaihtaminen näytti olevan vielä prosessissa, sillä pienestä ruunasta lähti tuhottoman paljon karvaa. Ehkä siitä melkoisen paksusta talvi pompasta ei niin vain eroon päästä. Harjaukseen menikin hyvä tovi ja sileää jälkeä saatiin aikaan.
Sadetta on luvassa huomisellekin, Pieni arabiinialainen sai sitä varten puhtaan/uudelleen kyllästetyn sade pompan. Sanotaan että ei ole huonoa säätä, se on vain pukeutumis kysymys. Joten näillä mennään! Puunauksen jälkeen oli aika siirtää pieni ruuna karsinaan nauttimaan tuoduista porkkanoista ja iltapäivän heinistä. Kohta nähdään taas, enää viisi yötä lauanaihin!
Seitsemän viikkoa on takana ja kahdeksas viikko lähenee jo puolta väliä. Juuri nyt tuntuu siltä kuin aika olisi pysähtynyt tämän asian suhteen. Kotona, töissä ja vapaalla on paljon tekemistä, mutta mikään ei ole sama kuin ennen. Tämän vuoden puolella on tapahtunut paljon, ehkä turhan paljon. Harrisonin menetys koskee yhä ja nyt tuon suuruuden jättämää tyhjiötä ei ole paikkaamassa edes pieni ruunan rumpali. Päivät eivät ole sitä mitä toivoisin niiden olevan. Mukaviin tapahtumiin ja hetkiin olen onneksi mukaan päässyt, ne vievät ajatusta pois kaipuusta ja tuovat hyvää mieltä. Erityisesti muiden hevosten keskellä koen irrallisuutta ja tyhjyyttä. Se, että tietää tämän olevan väliaikaista, auttaa jaksamaan. Mutta ei tämä helppoa ole, kun on tottunut kaiken vapaa-ajan hevosten parissa viettämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti