Arki asettuu uomiinsa

Majuri ja Aarre, ylimmät ystävykset, vekkulipoikia molemmat! Polvipainia ja yhdessä hengailua, siitä on poikien tarhapäivät tehty. Yhdessä syödään samalta heinäkasalta. Väliaikoina pojat tykkää hengailla suojakatoksen takana, siellä ollaan vähän kuin piilossa. Hämmästytetään noutajat "tyhjällä" tarhalla. Eilen viheltelin tarhalle kävellessä, kun poikia ei missään näkynyt ja sieltä katoksen takaa ne ilmestyi. Alkuun vähän jännitin kun hain Majuria yksin tarhasta pois, josko Aarre keksisi rynnätä siinä sivussa tarhasta ulos. Jännitys osoittautui turhaksi,  Aarre onneksi uskoo narun heilutusta ja väistää kauemmaksi samalla kun päästän Majurin pois.

Viikolla Heidi kävi vuolemassa Majurin kaviot ja samalla huollettiin myös Aarteen. Yleensä pyrin kuukausittain huollattamaan Majurin kaviot, kun kengättömänä mennään. Lyhyellä vuolu välillä varmistetaan, jos kavio alkaa kulua epätasaisesti että virheasentoja ei pääse syntymään. Onneksi Majurilla on hyvä kavioaines ja olen pystynyt pitämään hänet kengättömänä. Vuosi sitten syksyllä ja koko viime talven aikana, kengättömyys oli välillä haasteellista, sillä lunta ei juuri ollut ja joka paikka oli aina peilijäässä. Tänä talvena lunta onneksemme riitää ja kulku ilman kenkiä on vaivatonta.

Bootseja käytämme edelleen ja olen kovasti tykännyt niistä. Renegadet on erittäin helppo pukea jalkaan ja ainoastaan kerran on yksi bootseista irronnut osittain jalasta kun Majuri astui kantakapselin päälle. Muutoin ne ovat pysyneet jalassa, niin lumihangessa kahlatessa, kuin vapaassa juoksussa tarhassa, jolloin pukit ja äkkipysähdykset sekä äkkikäännökset kuuluvat kuvaan. Tilsoja ei meillä tunneta ja kestävyys on omaa luokkaansa. Toista vuotta mennään ja meidän käytöllä bootsit ovat kuin uudet. Naarmuja lukuunottamatta niissä ei pito näy. Suosittelen lämpimästi.

Ajo isommilla teillä on sujunut toistaiseksi hyvin. Tosin kertaakan ei vastaan ole tullut suurempia ajoneuvoja. Traktoriin törmäämme aika-ajoin tallille johtavalla kapealla tiellä. Ne ollaan ohitettu joka kerta siten, että traktori seisoo käynnissä tien sivustalla kohdassa jossa on levennys. Näissä tiltanteissa Majuri menee nätisti ohi. Ehkä aavistuksen kyttää ja jännittää, mutta kertaakaan ei ole kohtausta niiden ohituksessa saanut. Toivotaan että näitä hyviä kohtaamisia tulee runsaasti. Muistan kuinka jännittävää Majurista oli aikoinaan ohittaa tien vieressä olevia valtavia maakaapelikeloja. Nyt jos jossain tien pielessä on sellainen, ei Majuri kiinnitä minkäänlaista huomiota niihin. Samaa reagoimattomuutta toivon tulevaisuudessa mm. traktoreiden kohtaamiseen.

Maastakäsittelyä tehdään joka kerta, kun yhdessä jotain puuhaillaan. Tällä hetkellä harjoitellaan paikallaan oloa kärryjen kanssa talliin sisälle tultaessa niin, että saan suljettua ovet meidän takana. Eilen Majuri seisoi täysin paikallaan sisälle tulon jälkeen ja kuikuili katseellaan minuun päin kun kävelin sulkemaan ovet. Mikä ilon tunne! Samaa tapaa käytän kun tulemme tarhasta talliin sisälle. Lähetän Majurin edellä, pyydän pysähtymään ja suljen oven. Aika hyvin tässäkin mennään. Harjoitus tekee mestarin!

Kohti uusia polkuja

Viikot tuntuvat kulkevan siivillä. Hevosen, kissan, kahden koiran ja omakotitalon yksinhuotajuus on pitänyt kiireisenä. Viime viikkoon mahtui lumitöitä, talon lämmitystä, koirien lenkityksiä ja tietysti Majurin liikutukset. Majurin käännyttyä neljä vuotiaaksi, lisääntyy liikuttaminen kolmesta neljään kertaan viikossa.

Keskiviikkona Majuri pääsi irtojuoksemaan. Niin innoissaan kakara oli, että pukitti, loikki ja veti sellaista kiitolaukkaa, että itseäni hirvitti. Kaksi kertaa meni kentällä nurin, intouduttuaan kokeilemaan rajojaan. Ensimmäisellä kerralla maastoutuminen tapahtui laukkasuoralla, yks kaks tasapainoa ei enää ollut ja tämä reilu 400 kg painava hevosen alku kynti pitkän matkaa kentän pintaa kyljellään. Onneksi kenttää ei oltu lanattu, joten pinnalla oli hyvä kerros pehmeää lunta. Ensimmäisestä kaatumisesta Majuri ei ollut moksiskaan. Hiukan leuhkasti nousi ylös, heitti takamustaan ja jatkoi matkaansa samalla vauhdilla. Yritin rajoittaa menoa, mutta minun soot ja pruut kaikuivat kuuroille korville. Seuraava maastoutuminen tapahtui kurvissa. Tämän pyllähdyksen jälkeen Majuri nousi hölmistyneen näköisenä ylös ja ymmärsi, että vauhtia kannattaa hidastaa. Tempo vaihtui kiitolaukasta liidokkaaseen raviin. Moukan tuurilla selvittiin ilman ruhjeita.

Perjantaina suunnattiin kärryillä talli alueen taakse radalle. Erona edellisen tallin rataan on se, että tämä rata sijaitsee hevonkuusessa, eli paikassa johon valo ei paista. Toiseksi, rata on mäkisempi ja se on luonnonmukaisempi kuin edellinen.  Radan pintaa peitti muutaman sentin lumikerros, joka teki harjoittelusta astetta raskaamman, niinpä puolen tunnin harjoittelu riitti.

Lauantaina suuntasimme tallialueelta pois.  Auratulla tiellä askel oli kevyt. Tällä reitillä ylitimme yhden suuremman tien, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h.   Hyvin malttoi Majuri odottaa vuoroaan kolmion takana, vaikka autoja kulki molemmista suunnista ohi. Ylityksen jälkeen päästiin ottamaan pari mukava ravipätkää ennen kuin käännyimme takaisin tallin suuntaan. Majurin kanssa voi edetä löysin ohjin käynnissä ja ravissa. Joskus jos tahti kiihtyy, niin vauhdin saa alas kevyellä pidätteellä. Äänikomennot toimivat myös hyvin ja käytän niitä paljon. Tallille päin tultaessa sain jälleen kerran huomata miten hyvin hevonen muistaa kulkemansa reitin. Majuri tiesi kääntyä tallille johtavalle tielle ilman että ohjasin sitä siihen suuntaan. Aivan kuin oltaisiin aina kuljettu tätä reittiä. Niin kuin useasti aiemmin, saatoin vain ihastella ja hämmästellä tätä nuorta hevosta. Niin vakuuttavaa oli meno uusilla poluilla

Reissu meni loistavasti! Kertaakaan ei tullut hetkeä etteikö Majuri olisi uskaltanut mennä eteenpäin kun pyysin. Kyllä hän välillä epäröi ja  varmisteli katsomalla takaviistoon minua, mutta kun rohkaisin; "mene vain" ja kiitin perään ei tullut hetkeä että Majuri olisi kyseenalaistanut minua. Välillä tulee tunne, että se ymmärtää kaiken mitä sanon. Kotimatkalla nimittäin puhelin sille ääneen, että täytyy sitten muistaa putsata kakat tieltä, niin pieni ruuna pysähtyi automaattisesti kakkojen luona.

Sunnuntaina käytiin edellisen päivän reitti uudelleen ja ei lisättävää edelliseen. Ennen matkaan lähtöä kävimme moikkaamassa Aarretta kentällä. Hienosti kulki pieni orin alku kärryillä, eikä häiriintynyt meidän seurasta millään tavoin. Enpä malta odottaa yhteisiä ajo retkiä.

Tässäpä Aarre, Majurin uusi ystävä.

Torstaina 3.1. saapui Sateen Aarre, hän on 3 vuotias musta suomenhevosori, Knuutilan Veikon ja Tihkusateen jälkeläinen. Ensialkuun pojat saivat tutustua toisiinsa krasinasta käsin. Innokkaasti näyttivät toisiaan kaltereiden välistä nuuskivan ja kun sen kummempia potkuja tai kiljumisia ei esiintynyt, päätimme ottaa pojat maneesiin, tutustumaan lähemmin toisiinsa.

Maneesilla ei myöskään sen kummempia juhlaliikkeitä suuntaan tai toiseen ollut nähtävissä. Majuri kyllä halusi heti alkuun tehdä selväksi uudelle tulokkaalle, että hänellä on ollut tapana olla joukon johtaja ja se näytti toistaiseksi sopivan myös Aarteelle. Ei kai tässä heti tarvinut kukkoilemaan ruveta. Muutamat laukkapyrähdykset nähtiin potkuilla ja ilman. Pojat näyttivät tulevan toimeen keskenään. Niinpä  vartin juoksentelun ja Aarteen piehtaroinnin jälkeen vietiin pollet tyytyväisinä takaisin karsinoihin.

Ensimmäinen tarhaaminen perjantai aamuna oli myös sujunut ilman dramatiikkaa. Siinäkin Majuri oli heti alkuun heitellyt pari potkua Aarteen suuntaan ja sen jälkeen oli pojat laskeutuneet polvilleen painimaan. Näyttäisi ainakin alkuun siltä, että kyllä heistä kaverit tulee.

Lauantaina pojat olivat syömässä aamupäivän heinäannoksia, kun menin hakemaan Majuria tarhasta. Hieman jännitin miten saan Majurin yksin tarhasta pois niin että Aarre ei livahda yhtaikaa portista ulos. Onnekseni Aarteen omistaja oli rapsuttelemassa Aarreettaan, pääsimme tällä erää helposti livahtamaan portista ulos. Pojilla on kuulema hieman vielä hakusessa johtajuus. Kuulemani mukaan Aarre välillä kyselee Majurilta miten sen minikään, mutta toistaiseksi on onneksemme tyytynyt asemaansa. Hyvä olisi, jos nuori oripoika ei saisi johtajuutta itselleen, näin meillä kaikilla olisi helpompaa. Sinnikäs sissi Majuri on yleensä ollut, enkä usko että paikaansa aivan helpolla luovuttaa. Aika näyttää miten tässä käy. Omaan silmään näytti siltä, että Aarre on hyväntahtoisen oloinen nuori herra, joka on tottunut olemaan laumassa. 

Mukava on ollut jälleen kerran huomata,  kuinka hyvin Majuri sopeutuu uusiin paikkoihin. Joillekin uudet asiat eivät vain aiheuta sen kummempia mielenliikkeitä. Majuri ei ole missään tilanteissa osoittanut minkään valtakunnan merkkiä hermostuneisuudesta uudessa paikassa. Kärryjen laitto ulkopuomilla sujui niin kuin olisimme aina ne siinä laittaneet. Ympärillä kulki uusia ihmisiä ja hevosia, mutta niillä ei ollut vaikutusta Majurin mielenliikkeisiin. Eihän hän toki mikään pystyyn kuollut ole ja tuijota vain apaattisena eteensä, Ei, kyllä hän tarkkaille ympärsitöään, mutta ei siitä mitään kohtausta tee eikä keksi mörköjä eteensä. On se Majuri!

Tallin yhteydessä oleva rata sijaitsee hieman syrjemmällä  talleista, kentästä ja maneesista, joten siellä pystyy kukemaan omaan tahtiinsa, ilman että tarvitsee pelätä pillastuttavansa kentällä olijoita.  Rata kulkee aidatun laitumen ympärillä. Lauantaina rata oli vielä sen verran lumen peitossa, että kovin montaa kierrosta emme siellä tarponeet. Toivon mukaan saamme sen lähipäivinä auki, niin  pääsemme laitaamaan edes hieman jalalla koreasti!

Uusi vuosi 2019 ja suuri elämänmuutos

Uusi yksiö on tarkastettu, nyt haluan Ulos!

Vuosi 2018 on nyt taputeltu. On uuden vuoden lupausten aika!  Yleensä en ole niitä harrastanut, mutta, tänä vuonna LUPAAN; panostaa elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen, itseeni. Lupaan puhua itselleni kauniisti, pitää itsestäni hyvää huolta ja rakastaa. Jatkossa matkaamme Majurin kanssa kahdestaan kohti uusia unelmia ja seikkailuja. Uusi taival alkoi tänään muutolla uuteen talliin.

Vaikka talli vaihtui, pysyvät sen asukkaat lähes entisellään. Suurenmoinen Riitin talli jatkaa toimintaansa upeissa puitteissa. Tiluksilla on kaikki herkut hevosharrastukselle ja talli onkin heti alkuunsa täynnä asukkaita. Vanhojen tuttujen seuraan tulee uusia hevosia omistajineen. Tähän asti talli on vetänyt puoleensa suurenmoisia hevosihmisiä. Meidän tallia luotsaakin ihan paras jengi ja olen ikuisen kiitollinen tälle positiivisuutta, sekä energiaa pursuavalle joukolle. Toivon että saan matkata heidän kanssa pitkään.

Ajomatka uudelle tallille sujui hyvin. Majuri matkusti yhdessä Muru ponin kanssa ja hienosti he trailerissa matkasivat haastavasta ajokelistä huolimatta. Perille päästyämme molemmat "ponit" pääsivät alkuun tutustumaan uusiin yksiköihinsä ja sillä välin tyhjensin trailerin, sekä kannoin mukana olleet tavarat niille kuuluville paikoille. Varustekaappi on tilava ja oma satulapaikkakin on nyt nimetty! Majuri ei uudessa tallissa itsestään meteliä pitänyt, se tarkkaili uteliaana ympärilleen, piehtaroi uudessa yksiössään ja oli sen jälkeen valmis lähtemään ulos. Tästä se lähtee!

Huhtikuussa Majuri matkaa Tampereen kupeeseen Marshall tallille ratsukoulutukseen. Tallin erityisosaamista on nuorten hevosten ratsukoulutus ja hevosten koulutus ylipäätänsä., myös ongelmallisten sellaisten. Huhti- ja toukokuu kuluu koulutuksessa, jonka jälkeen Majuri palaa takaisin Riitille kesän viettoon ja elokuussa matkataan takaisin Marshallille viimeiselle koulutusjaksolle. Syksyllä sitten jatketaan Riitin opissa ratsutuksessa eteenpäin.

Torstaina 3.1. Majuri saa uuden tarhakaverin Aarteen. Aarre on kolme vuotiaaksi kääntyvä suomenhevosori. Uskon ja toivon, että hänestä Majuri saa kaipaamansa leikkikaverin,  jolla riittää energiaa painia. Aarre on opetettu ajolle, joten odotan innolla yhteisiä ajolenkkejä Majurin ja Aarteen kera. Hienoa on ollut, että Majuri on oppinut kulkemaan hyvin yksin erilaisissa paikoissa, mutta toivotan tervetulleeksi kaikki uudet ystävät ja kaverit joiden kanssa harrastaa yhdessä.

Toivon kaikille hyvää uutta vuotta 2019!