Majuri ja Aarre, ylimmät ystävykset, vekkulipoikia molemmat! Polvipainia ja yhdessä hengailua, siitä on poikien tarhapäivät tehty. Yhdessä syödään samalta heinäkasalta. Väliaikoina pojat tykkää hengailla suojakatoksen takana, siellä ollaan vähän kuin piilossa. Hämmästytetään noutajat "tyhjällä" tarhalla. Eilen viheltelin tarhalle kävellessä, kun poikia ei missään näkynyt ja sieltä katoksen takaa ne ilmestyi. Alkuun vähän jännitin kun hain Majuria yksin tarhasta pois, josko Aarre keksisi rynnätä siinä sivussa tarhasta ulos. Jännitys osoittautui turhaksi, Aarre onneksi uskoo narun heilutusta ja väistää kauemmaksi samalla kun päästän Majurin pois.
Viikolla Heidi kävi vuolemassa Majurin kaviot ja samalla huollettiin myös Aarteen. Yleensä pyrin kuukausittain huollattamaan Majurin kaviot, kun kengättömänä mennään. Lyhyellä vuolu välillä varmistetaan, jos kavio alkaa kulua epätasaisesti että virheasentoja ei pääse syntymään. Onneksi Majurilla on hyvä kavioaines ja olen pystynyt pitämään hänet kengättömänä. Vuosi sitten syksyllä ja koko viime talven aikana, kengättömyys oli välillä haasteellista, sillä lunta ei juuri ollut ja joka paikka oli aina peilijäässä. Tänä talvena lunta onneksemme riitää ja kulku ilman kenkiä on vaivatonta.
Bootseja käytämme edelleen ja olen kovasti tykännyt niistä. Renegadet on erittäin helppo pukea jalkaan ja ainoastaan kerran on yksi bootseista irronnut osittain jalasta kun Majuri astui kantakapselin päälle. Muutoin ne ovat pysyneet jalassa, niin lumihangessa kahlatessa, kuin vapaassa juoksussa tarhassa, jolloin pukit ja äkkipysähdykset sekä äkkikäännökset kuuluvat kuvaan. Tilsoja ei meillä tunneta ja kestävyys on omaa luokkaansa. Toista vuotta mennään ja meidän käytöllä bootsit ovat kuin uudet. Naarmuja lukuunottamatta niissä ei pito näy. Suosittelen lämpimästi.
Ajo isommilla teillä on sujunut toistaiseksi hyvin. Tosin kertaakan ei vastaan ole tullut suurempia ajoneuvoja. Traktoriin törmäämme aika-ajoin tallille johtavalla kapealla tiellä. Ne ollaan ohitettu joka kerta siten, että traktori seisoo käynnissä tien sivustalla kohdassa jossa on levennys. Näissä tiltanteissa Majuri menee nätisti ohi. Ehkä aavistuksen kyttää ja jännittää, mutta kertaakaan ei ole kohtausta niiden ohituksessa saanut. Toivotaan että näitä hyviä kohtaamisia tulee runsaasti. Muistan kuinka jännittävää Majurista oli aikoinaan ohittaa tien vieressä olevia valtavia maakaapelikeloja. Nyt jos jossain tien pielessä on sellainen, ei Majuri kiinnitä minkäänlaista huomiota niihin. Samaa reagoimattomuutta toivon tulevaisuudessa mm. traktoreiden kohtaamiseen.
Maastakäsittelyä tehdään joka kerta, kun yhdessä jotain puuhaillaan. Tällä hetkellä harjoitellaan paikallaan oloa kärryjen kanssa talliin sisälle tultaessa niin, että saan suljettua ovet meidän takana. Eilen Majuri seisoi täysin paikallaan sisälle tulon jälkeen ja kuikuili katseellaan minuun päin kun kävelin sulkemaan ovet. Mikä ilon tunne! Samaa tapaa käytän kun tulemme tarhasta talliin sisälle. Lähetän Majurin edellä, pyydän pysähtymään ja suljen oven. Aika hyvin tässäkin mennään. Harjoitus tekee mestarin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti