Viikot tuntuvat kulkevan siivillä. Hevosen, kissan, kahden koiran ja omakotitalon yksinhuotajuus on pitänyt kiireisenä. Viime viikkoon mahtui lumitöitä, talon lämmitystä, koirien lenkityksiä ja tietysti Majurin liikutukset. Majurin käännyttyä neljä vuotiaaksi, lisääntyy liikuttaminen kolmesta neljään kertaan viikossa.
Keskiviikkona Majuri pääsi irtojuoksemaan. Niin innoissaan kakara oli, että pukitti, loikki ja veti sellaista kiitolaukkaa, että itseäni hirvitti. Kaksi kertaa meni kentällä nurin, intouduttuaan kokeilemaan rajojaan. Ensimmäisellä kerralla maastoutuminen tapahtui laukkasuoralla, yks kaks tasapainoa ei enää ollut ja tämä reilu 400 kg painava hevosen alku kynti pitkän matkaa kentän pintaa kyljellään. Onneksi kenttää ei oltu lanattu, joten pinnalla oli hyvä kerros pehmeää lunta. Ensimmäisestä kaatumisesta Majuri ei ollut moksiskaan. Hiukan leuhkasti nousi ylös, heitti takamustaan ja jatkoi matkaansa samalla vauhdilla. Yritin rajoittaa menoa, mutta minun soot ja pruut kaikuivat kuuroille korville. Seuraava maastoutuminen tapahtui kurvissa. Tämän pyllähdyksen jälkeen Majuri nousi hölmistyneen näköisenä ylös ja ymmärsi, että vauhtia kannattaa hidastaa. Tempo vaihtui kiitolaukasta liidokkaaseen raviin. Moukan tuurilla selvittiin ilman ruhjeita.
Perjantaina suunnattiin kärryillä talli alueen taakse radalle. Erona edellisen tallin rataan on se, että tämä rata sijaitsee hevonkuusessa, eli paikassa johon valo ei paista. Toiseksi, rata on mäkisempi ja se on luonnonmukaisempi kuin edellinen. Radan pintaa peitti muutaman sentin lumikerros, joka teki harjoittelusta astetta raskaamman, niinpä puolen tunnin harjoittelu riitti.
Lauantaina suuntasimme tallialueelta pois. Auratulla tiellä askel oli kevyt. Tällä reitillä ylitimme yhden suuremman tien, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h. Hyvin malttoi Majuri odottaa vuoroaan kolmion takana, vaikka autoja kulki molemmista suunnista ohi. Ylityksen jälkeen päästiin ottamaan pari mukava ravipätkää ennen kuin käännyimme takaisin tallin suuntaan. Majurin kanssa voi edetä löysin ohjin käynnissä ja ravissa. Joskus jos tahti kiihtyy, niin vauhdin saa alas kevyellä pidätteellä. Äänikomennot toimivat myös hyvin ja käytän niitä paljon. Tallille päin tultaessa sain jälleen kerran huomata miten hyvin hevonen muistaa kulkemansa reitin. Majuri tiesi kääntyä tallille johtavalle tielle ilman että ohjasin sitä siihen suuntaan. Aivan kuin oltaisiin aina kuljettu tätä reittiä. Niin kuin useasti aiemmin, saatoin vain ihastella ja hämmästellä tätä nuorta hevosta. Niin vakuuttavaa oli meno uusilla poluilla
Reissu meni loistavasti! Kertaakaan ei tullut hetkeä etteikö Majuri olisi uskaltanut mennä eteenpäin kun pyysin. Kyllä hän välillä epäröi ja varmisteli katsomalla takaviistoon minua, mutta kun rohkaisin; "mene vain" ja kiitin perään ei tullut hetkeä että Majuri olisi kyseenalaistanut minua. Välillä tulee tunne, että se ymmärtää kaiken mitä sanon. Kotimatkalla nimittäin puhelin sille ääneen, että täytyy sitten muistaa putsata kakat tieltä, niin pieni ruuna pysähtyi automaattisesti kakkojen luona.
Sunnuntaina käytiin edellisen päivän reitti uudelleen ja ei lisättävää edelliseen. Ennen matkaan lähtöä kävimme moikkaamassa Aarretta kentällä. Hienosti kulki pieni orin alku kärryillä, eikä häiriintynyt meidän seurasta millään tavoin. Enpä malta odottaa yhteisiä ajo retkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti