Me ei olla sokerista!

Olen ollut "lomalla" lähes koko viikon. Kiirettä on pitänyt ihan jokaiselle päivälle. Onnekseni olen karsinut kaikki ylimääräiset menot kalenterista pois,  Pelkkä arki yllätyksineen on tarpeeksi haastavaa tällä hetkellä. 

Otimme Majurin kanssa ilon irti lomasta ja käytiin kolmesti tällä viikolla kärryillä ajamassa. Siitä huolimatta, että lähes joka päivä on satanut, emme ole antaneet sen hidastaa meidän menoa/ulkoilua. Mei ei olla sokerista!  Maantie oli kärryttelylle pois suljettu vaihtoehto, sillä tien pinnat ovat hetkellisen pakkasen jäljiltä yllättävän liukkaat ja kovat. Onneksi on tallin rata. Siellä me ollaan pienen ruunan kanssa talsittu rinta rinnan 6 km kerrallansa. Mamman kunto kasvaa pienen ruunan rinnalla.

Tänään Majuri teki jotain sellaista, mitä hän ei ole vielä koskaan tehnty. Pieni ruuna asteli tapansa mukaisesti korvat höröllään ulos tallista ja kääntyi radan suuntaan. Ehdimme ottaa muutaman askeleen, kun pienellä ruunalla tuntui ilo kuplivan rinassa ja niinpä hän alkoi ilosta keulimaan, Ihan kuulkaa kahdella jalalla yritti seisoskella. Minä laitoin moiselle tempulle stopin ihan siinä silmän räpäyksessä kun huomasin homman nimen. Ei tuollaisia juhlaliikkeitä sopinut tehdä! 

Radalla pieni ruuna kulki ensin reippaammin, sitten tuli tylsää kun hän tajusi että nytkään ei mennä eka kiekan jälkeen talliin,  joten täyti vähän alkaa kiemurtelemaan niin että ihan suoraan ei voinut kävellä. Pienestä ruunasta olisi ilmeisesti ollut mukavampaa seurata kaikkea ympärillä olevaa, joten häntä joutui hieman muistuttamaan siitä että nyt oltiin töissä.

Kaksi kertaa pieni ruuna teki myös radalla sellaista, mitä hän ei ole koskaan ennen tehnyt. Hän lähti kaksi kertaa, muka säikähtäen, kuin rusakko pusikosta laukalla eteenpäin. Niinpä, siitä vain pinkaisi laukalle ja yritti oikein rynnätä eteenpäin. Onneksi tällä mammalla on aika vikkelät refleksit ja stoppi tuli molemmilla kerroilla heti alkuunsa. EI mammaa noin vain aleta riepottelemaan pitkin rataa. Toisesta kerrasta tulikin jo keltainen kortti pienelle ruunalla ja siihen loppui moiset touhut. Lopun aikaa kuljettiin sovussa.

Kurarupi on pysynyt edelleen pois. Tämä on vaatinut sen, että JOKA ILTA käyn laittamassa pienen ruunan yö puulle. Jalat pestään, kuivataan ja rasvataan, niin ja lisäksi pestään häntä. Häntä on yleensä puoleen väliin likainen mudasta, se näyttää siltä kuin pienellä ruunalla olisi mutarastat. En usko että pieni ruuna haluaisi mutarasta hännällään itseään huiskia.  

Meillä tuoksuu tallilla iltaisin Linnashamppoo. Hellävaraisesti, ilman kyyneliä. ;) Varalle täytyy hakea mäntysuopaa, jota kovin kehutaan. Klinikatkin sitä kuulema käyttävät. Joo, ei kannata " hienoihin" heppashamppoisiin rahoja tuhlata, ne säästetään ihan muihin tilaisuuksiin kuin kura jalkojen tai sen hännän pesuun.

Tullasin torstaina pienen ruunan tulevat bootsit. Tullaus oli helppo tehdä netissä, siinä maksetaan 24% ALV sekä tullimaksu joka näiden kohdalla oli vaivaiset 22 €.  Eli kun Euroopan ulkopuolelta tilataan niin silloin maksetaan tuo ALV tullauksen yhteydessä. Alvin osuus tietty lasketaan hankintahinnasta ja sen päivän kurssin mukaan kun tullaat tavaran. Tästä summasta ALV oli 200€. Täytyi oikein tarkistaa tilausvahvistuksesta olinko jo maksanut sen myös Jenkkeihin, mutta en ollut. Nopea on mielestäni ollut näiden toimitus, vajaa kaksi viikkoa. Seurantatunnuksen mukaan bootsit ovat meillä joko ma tai ti. Sitten sovitellaan.

Tarhailu jatkuu ja Bootseja odotellaan!

Tiistaina koitti VIHDOINKIN se aamu, jolloin pieni Arabiinialainen pääsi tarhaan kavereidensa Jackin ja Sulon kanssa. Iltaisin kävin tallilla pesemässä pienen ruunan jalat ja olin vakuuttunut siitä että tarhailu on pienen ruunan mieleen. Päätelmäni tein siitä, että pieni ruuna on ollut joka ilta kavioista kainaloihin asti kura roiskeiden peitossa, niin ja tietty mahanaluksesta myös. Toisin sanoen hän pinkoo into pinkeenä ilo laukkaa suuressa laiduntarhassaan. Pientä ruuna ei kura häiritse, tärkeintä on saada viilettää kovaa. Olen onnellinen pienen ruunan ilosta. Jalkojen ennaltaehkäisevänä hoitona on iltaisin toiminut pesu, huolellinen kuivaus ja loppu silauksena rasvaus, jotta iho pysyisi kimmoisana ja ehjänä. Toistaiseksi tämä resepti on toiminut ja uusia rupia ei ole ilmaantunut.

Vielä tiistai iltana kävimme kävelyllä radalla, sillä välin, kun Kia kävi ratsastamassa Jackin, mutta siitä eteenpäin pieni ruuna on saanut viettä vapaa iltoja tarhailun päätteeksi. Viime viikko meni intensiivisesti käytöskoulussa, joten tämän viikon Majuri on saanut rauhassa miettiä oppimaansa. Täytyy sanoa, että hyvin on oppi mennyt perille. Pieniä muistutuksia joudun tietysti tekemään, mutta hyvin Majuri malttaa mielensä. Tiistaina ei yrittänyt kertaakaan maistella minua kun kävelimme radalla ja vain kerran yritti nyplätä riimunarua. 

Tallin pitäjä Riiti on opettanut aamu toimien yhteydessä kaikille tallin hevosille, niinpä myös Majurille, että kun hän puhdistaa karsinaa tai loimittaa pientä ruunaa, niin pieni ruuna odottaa kiltisti karsinan ovi auki että hommat on saatu tehtyä. Aika ihanasti opetettu, eikö?! Niinpä kokeilin eilen harjata pienen ruunan karsinassa siten, että karsinan ovi oli auki, eikä pieni ruuna yrittänyt ulos karsinasta. Kyllä hän katseli ovelta käytävälle ja kerran yritti astua toisella etusella karsinan ulkopuolelle, kun itse menin karsinan eteen ottamaan kuvaa hänestä. Veti kuitenkin jalan pienestä liikkeestä takaisin kynnyksen yli ja tyytyi katselemaan. Pientä koetusta oli kokeilla nypätä viereisen karsinan edessä roikkuvia loimia. Siitäkin olemme onneksi pääsemässä ylitse. Tähän asti  olen itse  virittänyt riimunarun oviaukkoon kun olen Majuria karsinassa harjaillut. Nyt EI tarvitse enää! Edelleen puran Majurin sisään tultaessa kärryjen edestä siten että hän seisoo vapaana. Nyt täytyy keskittyä opettamaan hänet seisomaan vapaana käytävällä kun huollan häntä ennen tai jälkeen harjoitusten, eli valjastukset vapaana ja mahdolliset hoitotoimet kuten pesupaikalla pesut vapaana. Pala kerrallaan.  Aina voi oppia uutta! 

Launataina satoi "lunta" koko päivän. Aika märkää koostumukseltaan, mutta maisema oli ainakin hetken valkoinen. Illalla kävimme Majurin kanssa kärryjen kera kävelyllä radalla ja sohjo teki kävelemisestä aavistuksen raskaamman. Laitoin puhelimesta taustamusiikkia soimaan ja juttelin aina välillä mukavia pienelle ruunalle.  Joululaulujakin taisin vähän lauleskella. Näissä merkeissä käveltiin kuusi kilometria, jonka jälkeen pieni Arabiinialaine pääsi mutustelemaan kesken jääneitä heiniään. Lenkin päätteeksi, kun purin Majuria valjaista, pientä Arabiinialaista haukotutti kovin. Ehkä hän oli väsynyt päivän touhuista.  

Reilu viikko enää ja sitten saapuvat Majurin ensi kengät. Nimittäin Renegade bootsit. Dragon fire Red! UPS:ltä tuli tällä viikolla lähetyksen seurantatunnus ja sen mukaan paketti on perillä 13.12.2017. Tilasin bootseja kahdeksan kappaletta eli kahdet sarjat. Toisiin laitetaan nastat ja toiset ova "kesäkeleille". Loistavaa palvelua sain Renegadelta. Lähetin heille kuvat, joissa oli kuvat Majurin kavioista mittojen kera ja kertoivat meille oikean koon sekä mallin. Majurille tulee Viper malliset bootsit, joissa on neopreeni pehmusteinen kantakuppi. Viperit sopivat pyöreille kavioille, kun taas heidän classic mallin bootsit soeveltuvat paremmin "suikuloille" kavioille. Majurin bootsien koko suositus oli 135 x 125 mm. Niistä kerron sitten lisää kunhan ne saapuvat ja saadaan kuvia kun ovat paikoillaan. Minä itse uskon ja toivon että pärjääme niillä, sillä haluan Majurin kavioiden saavan olla niin luonnollisessa tilassa kuin mahdollista. Onneksi hänellä on hyvä kavioaines ja tähän asti kärryilyt ovat sujuneet ilman kenkiä.

Renegade Viper

Renegade Viper

A horse is not just a horse, 

He is sanity,

He is happiness,

He is a teacher,

A therapist,

and a Best Friend

Rivin hoitoa ja sadepäivien puuhastelua

Kurarupi tuntui juuttuneen Majuri pojan oikeaan etujalkaan jäädäkseen. Koko viime viikon joutui pieni ruunan rumpali viettämään pävänsä lähes kokonaan karsinassa, jotta tuo viheliäinen rivi saatiin taltutettua. Onneksi pieni ruuna ei sisällä olosta hermostu, hän osaa ottaa rennosti vaikka muu lauma kolistelee aamuisin tallista ulos. Viikko paranemiseen meni, mutta siihen käytetty aika kyllä kannatti. Iho saatiin ruvettomaksi sekä ehjäksi. Tästä on hyvä jatkaa ulkoilua tarhassa. 

Ei pienen ruunan elämä pelkästään karsinassa oleilua ollut. Päivisin Majuri sai ulkoilla muutaman tunnin  ratsastuskentällä ja iltaisin kävimme radalla kävelemässä. Minä  sain hyvää hyötyliikuntaa kun neljästä viiteen kilometriä iltaisin tallustelin Majruin matkassa radalla. Siinä tuli samalla käytyä läpi maastakäsittelyä ja johtajuutta. Pienellä ruunalla istuu sitkeässä leikkimielinen näykkiminen, johon on nyt laitettu totaalinen stoppi päälle, VIHDOINKIN! Sääntö kuuluu, EI yhtään näykkimisiä eikä missään tilanteessa. Leikkiköön omanlaistensa kanssa EI ihmisten. Viikon mittainen työskentely on tuottanut selkeän tuloksen. Monta peruutusta ja narun heilautusta  tarvittiin ennen kuin pieni ruuna luovutti. Tähän samaiseen kieltotilaan kuuluu myöskin narujen nyplääminen käytävällä seistessä. Kun seisotaan käytävällä kahta puolta kiinni, niin silloin ei sivuilta tulevia köysiä nyplätä. 

Käytös koulun ja kävelyn lisäksi Majuri pääsi ensimmäistä kertaa elämässään juoksemaan liinassa. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Majuri ymmärsi heti ensi kerrasta miten liinassa juostaan. Vasempaan kierrokseen juoksu lähti automaattisesti, oikeaan kierrokseen jouduimme hieman jumppaamaan enemmän, ennen kuin pienelle ruunalle valkeni mitä haetaan. Koska oikeaan kierrokseen juokseminen tuotti alussa haasteita, olen ottanut tavaksi kävelyttää Majuria myös hänen oikealta puolelta. Kyllä on ollut itsellekin haasteellista hahmottaa hevonen kävelemässä minun vasemmalla puolellani. Käsittely ei ole niin sujuvaa kuin se on silloin kun hevonen kulkee oikealla puolella. Olemme molemmat edistyneet asiassa ja harjoitukset jatkukoon.

Viikolla harjoittelimme myös käsihevosena kulkeamista kentällä. Kia ratsasti Jackilla Majurin tarhakaverilla ja otti Majurin kuljetettavakseen kentällä. Olemme taannoin harjoitelleet tätä Harrisonin vielä eläessä, joten asia ei ollut Majurille uusi ja hyvin hän muisti miten kuljetaan. Alussa hän kyllä kokeili rajojaan siinä saako edessä kulkevan takamusta nipistellä vai ei. Useamman kerran sai naru heilahtaa ennen kuin pieni ruuna antoi periksi ja tyytyi VAIN kävelemään perässä. Harjoituksen jälkeen Majuri pääsi palkaksi vapaaksi kentälle, minulla oli ajatuksena ottaa sillä välin kuvia Jackista ja Kiasta. Ei Majuria vapaus ja juokseminen kiinnostanut, sillä siinä vaiheessa kun hän havaitsi taskustani kaivetun kameran, halusi hän ehdottomasti olla kuvauksessa mukana. Turpa kiinni kamerassa, turpa kiinni minun korvassa ja siinä vaiheessa kun yritin napata kuvan, tuuppasi pieni ruuna turvallaan. Arvatkaa tuliko hyviä kuvia? No ei montaa.

Lauantaina kävimme tuttuun tapaan kärryillä Sitarlan tiellä. Tällä kertaa Majuri sai suoriutua reitistä itsenäisesti. Minä istuin kärryissä muuten, paitsi mäkien kohdalla siirryin kävelemään kärryjen taakse, sekä uuden tilanteen edessä siirryin kerran hänen vierelle.  Majuri sai kohdata autot "yksin" ja HIENOSTI pieni ruuna selvitti ohitus tilanteet. Pienellä "hämmästelyllä" selvittiin!  Majurilla on hauska tapa hämmästellä asioita. Kun hän hämmästelee, nostaa hän kaulan korkealle kaarelle, kääntää päänsä hämmästyksen kohdetta päin ja usein myös seisahtuu hetkeksi paikoilleen. Parasta näissä tilanteissa on hänen ILME, se on sanoin kuvaaamattoman ilmeikäs (lue hämmästynyt). 😂 Autojen ohittaminen aiheutti pienen hämmästelyn, mutta uudet objektit reitin varrella lisäsivät hämmästelykerrointa sen verran että siihe tuli lisäksi pientä pärinää pienen ruunan sieraimista. Tällaisen reaktioin sai aikaan pelolle ajettu kaivinkone. Tätä kummajaista HÄMMÄSTELTIIN ÄÄNEKKÄÄSTI mennen ja tullen. Hienosti pieni ruuna selvityi.

"Törmäsimme" kärryttely reissulla myös raivaussahaan. Ei onneksi kirjaimellisesti. Näitä uusia tilanteita on hyvä kun niitä tulee sopivasti vastaan. Tällä kertaa erään talon pihalla oli mies raivaussahan kanssa karsimassa pensaikkoa. Raivurin ääni kuului jo kauas ennen kuin olimme kyseisen pihan kohdalla. Majuri kuunteli korvat höröllään ja tarkkaili valppaana äänen suuntaan. Minua itseäni jännitti tilanne sen verran, että varoiksi siirryin tässä vaiheessa pienen ruunan rinnalle kävelmään. Ohittaminen ei onneksi aiheuttanut kuin hämmästelyä ja pienen pientä puhinaa pienen ruunan sieraimista. Karkuun ei tarvinut yrittää. 

Sunnuntaina kärryttelimme radalla ja sovitimme SATULAA Majurille. Tilasin pienelle ruunalle ihanan punaisen geelipehmusteisen satulahuovan. Sitä täyti päästä kokeilemaan pienen ruunan selkään, miltä se näyttäisi. No, hyvältä näytti! Eikä pieni ruuna mitenkään erikoisesti reagoinut satulan sovitukseen, häntä lähinnä kiinnosti miltä se maistuu.  Ensi kevättä odotellessa. Silloin aloitetaan satula selässä juoksutukset pienelle ruunalle ja kesällä mennään selkään. Kiirettä asian kanssa ei ole, sillä Arabiinialaiset kehittyvät hitaasti ja selkä muutoinkin luuttuu hevosella viimeisenä, joten odotamme kasvua rauhassa ja etenemme viisain askelin eteenpäin.

When you hurry a horse

you usually just get to

the wrong place faster!

-Equesterians Rock!-

Lauantai- ja sunnuntai aamujen huumaa!

Viikonloppuisin minusta on ihana herätä hiljaiseen kotiin, laittaa kynttilöitä palamaan ja istua kynttilän valossa nauttimassa aamiaista. Tällä kaavalla on menty  tänäkin viikonloppuna. Aamiaisen jälkeen hiivin ovesta ulos, muun perheen jäädessä unten maille ja suuntaan tallille tai vaihtoehtoisesti lähden Riston snautseri) kanssa lenkille.

Pieni ruuna hörisee iloisesti karsinastaan kun kuulee että saavun tallille. Molempina aamuina on satanut vettä tutuksi käyneeseen tapaan. Siitä huolimatta olemme suunnanneet kärry ajelulle pienen ruunan kanssa. Olemme jatkaneet ajoharjoituksia yleisellä tiellä. Pieni ruuna ei ole enää jännittynyt siitä että lähdemme tielle kärryttelemään. Hän katselee uteliaana ympärilleen ja etenee omaa verkkaista tahtiaan eteenpäin. Eilen en  kävellyt koko matkaa hänen rinnallaan, vaan menin rinnalle vain niissä tilanteissa kun kuulin tai näin auton lähestyvän. Onneksi näitä ohituksia tuli eilen sopivassa määrin ja erilaisilla kokoonpanoilla, jolloin pieni arabiinialainen sai hyviä kokemuksia erlaisten ajoneuvojen ohituksisa.

Meitä tuli vastaa kaksi henkilöautoa, ensimmäinen oli farmariauto, joka hidasti jo kunnioittavan matkan päässä vauhtiaan ja lipui hitaasti ohtisemme kunnioitettavalta etäisyydeltä. Toisena vastaan tuli katumaasturi, jonka peräkoukkuun oli kiinnitetty pyörätelinen ja siinä polkupyörä. Tämä ajoneuvo sujahti ohitse sen kummemin hidastelematta vauhtiaan. Molempien kohdalla Majuri tyytyi vilkaisemaan vastaantulijoita sen kummemmin reagoimatta niihin. 

Takaa meidät puolestaan ohitti kaksi erilaista pakettiautoa. Ensimmäinen oli ihan vain pakettiauto joka hidasti ja koukkasi hieman kauempaa ohitsemme. Majuri vilkaisi ohittajaa uteliaana jo hyvissä ajoin ennen varsinaista ohitusta ja jatkoi rauhallisena matkaa eteenpäin. Toisen pakettiauton lähestymisen kuulimme jo kaukaa, sillä siihen oli liitetty suuri perävaunu joka oli täynnä polttopouita. Yhdistelmästä lähti melkoinen kolina ja ryske sen iskeytyessä soratiellä oleviin monttuihin. Tämän kohdalla Majuri terästäytyi, nousi ryhdikkäästi ylöspäin ja kääntyi katsomaan ääntä kohden. Pakettiauto sujahti hidastelematta ohtisemme, Pieni ruuna ehti hetken olla jännittyneenä, häntä korkealla, kaula pystyssä ja sieraimet laajentuneina. Pakettiauton sujahtaessa ohitsemme, pieni ruuna katsoi hämmästyneen näköisenä aiemmin näkemätöntä yhdistelmää, seisoi hetken jännittyneenä paikoillan ja jatkoi matkaa eteenpäin. Sen verran erikoinen tuo yhdistelmä oli, että sen menoa oli parempi seurata vähän pidemmälle eteenpäin.

Lisämakau erilaisita ärsykkeistä saimme, kun erään talon pihalta lähti liikkeelle henkilöauto, jonka jarrut vinkuivat korvia vihlovasti juuri kun lähestyimme talon liittymää. Auto ryömi pihatietä pitkin kohti tietä ja joka kerta kun kuski painoi jarrua, kuului jarruista tuo korvia vihlova vinkuna. Pieni ruuna liimasi korvat visusti päätä myöten ja oli sen oloinen, että nyt voisi vaikka pienen hepulin saada. Askeleen verran hän kiihdytti tahtia eteenpäin, mutta onneksi vain askeleen, kunnes huomasi että eihän tässä mitään pelottavaa ollutkaan. Loppu matka sujui ilman ajoneuvojen  antamia virikkeitä. 

Reitin lopussa on jyrkkä mäki, jonka kiipeämme aina  rinta rinnan ylöspäin. Kun saavuimme mäen huipulle, meitä vastaan tuli ihana ponien muodostama jono, jossa pari shettistä veti kärryjä ja kahdella ponilla oli ratsastjat selässään. Majuri ilahtui silmin nähden näistä vastaantulijoista ja sen aske reipastui huomattavasti.  Ohitus meni mallikkaasti, poninen suunnatessa matkansa eteenpäin ja minun sekä Majurin jatkaessa matkaamme takaisin tallin suuntaan. Nyt oltiin jo melkein kotona. Hyvin meni tämäkin reissu!

Minulla on tapana kehua pientä ruunaa kun hän tekee jonkin asian oikein, joko niin että pyydän tai jos hän ratkaisee jonkin asian omatoimisesti oikein. Pieni rapsutus kaulalle on merkki hyvästä suorituksesta, samoin kun sanon ääneen Yes! jos jokin asia on mennyt super hyvin! Myös pysähdyksiin, liikkelle lähtöön sekä rohkaisuun käytän Majurille tuttuja sanontoja ja hän selkeästi ymmärtää näiden merkityksen.

Elisessä oli kyllä yksi asia, josta olin todella ylpeä. Tallin pihassa nimittäin onnistuin purkamaan Majurin kärryjen edestä ilman että pieni ruuna olisi ollut mitenkään sidottuna. Hän seisoi pihassa VAPAANA! Yes!! Olen muutaman kerran purkanut hänet kärryjen edestä käytävällä siten että Majuri on seisonut vapaana. Tullessamme lenkiltä, tallin käytävällä valjastettiin samanaikaisesti toista hevosta lähtöön, joten odotellessani kokeilin pysyisikö pieni ruuna paikoillaan vapaana pihalla, jossa näkyy ja kuuluu eri tavalla virikkeitä kuin tallin sisällä. Vähän hämmästynyt olin, kun sain todeta että pieni ruuna seisoi ulkona vapaana yhtä rauhallisesti kuin sisälläkin. Odottamsta ja paikoillaan olemista harjoitetaan hänen kanssaan kaikissa mahdollisissa arkipäivän tilanteissa. Aamuisin tallin pitäjä Riiti pukee Majurille karsinassa loimen päälle siten, että karsinan ovi on auki ja pieni ruunaa seisoo kiltisti paikoillaan yrittämätää eteenpäin ennen kuin kaikki on valmista ja hän saa luvan edetä. Tämä toimintamalli nopeuttaa monia arkipäiviän käytänteitä ja parasta ovat yhtenevät toimintamallit sekä tallilaisten että hevosen omistajan välillä. Kyllä niin huippu täysihoitotallissa saamme olla!

Tänä ammuna matkasimme kärryillä samaisella tiellä kuin eilen. Miten tämän päiväinen ajo reissu erosi sitten eilisestä? Se erosi siten, että istuin hieman pidempiä aikoja kyydissä (olisin istunut enemmän, mutta huonosta säästä johtuen minua paleli istuessa), sen  lisäksi en autojen ohitus tilanteissa siirtynyt Majurin rinnalle, vaan pysyttelin kärryjen istuimen tuntumassa. Pieni ruuna selkeästi haki turvaa minusta, pysähtyi molemmilla ohitus kerroilla ja vilkaisi minua ikään kuin varmistaakseen että on turvallista olla juuri siten kuin on ja antaa auton mennä ohitse. Näissä ohituksissa yksi auto tuli meitä vastaan ja se samainen perävaunullinen pakettiauto rämisteli ohitsemme takaapäin. Hienostki handlasi pieni ruuna ohitukset "yksin" ja sai luonnollisesti kehuja onnistumisesta. Sen verran pientä ruunaa jännitti tilanteet että hän ei arvannut edetä käynnissä yksin eteenpäin, vaan seisahtui tilanteissa ja odotti että ajoneuvot menivät ohitse. Hyvin tehty!

Talliin tullessamme käytävällä oli yksi hevonen meitä vastapäätä, kun purin Majuria kärryjen edestä. Ylimääräisestä virikkeestä huolimatta pieni ruuna malttoi melkoisen hienosti seisoa vapaana paikoillaan. Vähän täytyi muistuttaa, että nytkään ei sopinut liikkua  mutta HUOM! vain muistuttaa. Tämä pieni arabiinialalinen on niin elementissään kun se huomaa tekevänsä jotain oikein ja iloisella mielellä tarjoaa oppimaansa seuraavalla kerralla jo ihan itse. Kyllä hänestä vekkulia varsamaisuuttakin löytyy ja aina täytyy edes vähän kokeilla rajojaan, ei hän mikään nössö ole. Pienestä arabiinialaisesta on joka tapauksessa kasvamassa todella hieno hevonen! Hän on aikuistunut niin henkisesti kuin fyysisesti tämän syksyn aikana.

Show me your horse and I

will tell you what you are!

-English proverb-

Vesisadetta ja kurarupea

Ajoharjoitukset jatkuvat entiseen tapaan. Kellojen siirron myötä viikolle sijoittuvat liikutukset tapahtuvat pimeässä. Tähän asti olemme ajaneet radalla, mutta koska minua itseäni on alkanut kyllästyttämään pelkkä kehän kiertäminen, päätin laajentaa harjoittelun tielle. Lisäksi rata alkaa näistä sateista johtuen olemaan niin pehmeä, että ei ole mitään mieltä möyhentää sitä enää lisää.

Tänään kello soi kuudelta aamulla ja tallille Majurin luokse suuntasin heti puoli kahdeksan pintaan. Onneksi Majuri osaa odotella rauhallisesti karsinassaan, vaikka muut hevoset lähtevät aamulla varhain ulos. Valmiiksi laittaminen kävi sutjakasti, sillä yön jäljiltä jalkoja ei tarvinnut pestä. Iltaisin kun haen tarhasta pienen ruunan, on hän lähes etupolvia myöden paksussa kurassa. Laiduntarha on etuosasta yhtä kura merta.

Niin me sitten lähdettiin ensimmäistä kertaa TIELLE kävelemään kärryt perässä. Hiukan lapin tyttöä jännitti, onko luotto pieneen ruunaan ihan näin kova? Mitä jos ja mitä jos?? Alkuun pieni ruuna oli hyvinkin jännittynyt, mikä ei tietty hälvetänyt minun takaraivossa kolkuttelevaa jännitystä. Yritin silti tietoisesti olla kuin tilanteessa ei olisi mitään ihmeellistä. Pienen ruunan sieraimet olivat lautasen kokoiset, hän kasvoi korkeutta sen 10 senttiä heti kun pääsimme yleiselle tielle ja se pärinä mitä hänen sieraimista kuului oli kyllä melkoisen kovaa. Omaa hengitystä en kuullut, enkä kyllä mitään muutakaan kuin pienen ruunan sieraimista kaikuvan kovan pärinän.

Tulvivat ojat, veden solina ja matkalla näkyi myös muita hevosia, joka takoitti sitä, että kaikkea "UUTTA" oli näkyvillä.  Majurin kovalevy kävi kierroksilla. Jännä kakka tuli niin moneen kertaan, että lopussa ei tullut muuta kuin ilmaa. Meillä radan vieressä on korkea heinäpaaleista tehty vuori, mutta kun niitä samanlaisia paaleja oli tien vierellä niin niitähän ei oltu koskaan aiemmin nähty. Samoin jännää oli mennä tiellä eteenpäin niin, että toisella puolen tietä oli talo ja toisella puolella nämä paalivuoret. Pienen ruunan oli pakko pysähtyä ja miettiä tovin, uskaltaisiko siitä "välistä" kulkea.

Matkan pituus yhteen suuntaan oli kolme kilometriä ja noin puolen välin jälkeen Majuri äkillisesti pysähtyi ja kuunteli. Sen sieraimista tuleva pärinä lakkasi ja vihdoin minäkin kuulin jotain muuta. Ääni joka sai pienen ruunan äkillisesti pysähtymään oli lehmien aamunta. Majuri kuunteli ääntä jännittyneenä ja totesin hänelle että se on lehmien ääni ja muukaisin päälle. Majuri vilkaisi minua ja kuin ihme, rentoutui saman tien, aivan kuin olisi ymmärtänyt. että niinpä tietysti, lehmän ääni se tietty oli, vaikka ei ole niitä koskaan nähnytkään. :) Pienen ruunan aivoituksia ei voi tietää.

Loppumatka kääntöpaikalle mentiin jo kaula rentona alhaalla, totesin käännöksen jälkeen että nyt sitten näet kaikki taas ensimmäistä kertaa, sillä toisesta suunnasta tultaessa kaikki näyttää tietysti erilaiselta.  Tällä kertaa meitä sitten tuli se MINUN JÄNNITTÄMÄ auto vastaan. Se oli musta x-trail, joka näytti tulevan suhteellisen reippaalla vauhdilla meitä vastaan. Yritin ajoissa näyttää kuskille kädellä merkkiä, että hidastaisi edes himppasen, mutta kuten arvataa saattaa, jalka ei edes noussut kaasulta ja kuski vain tervehti iloisesti. Henkisesti valmistauduin jonkinlaiseen reagointiin Majurin kohdalta, sillä matka oli ollut niin jännä, että reagointiherkkyyden olisi kuvitellut olevan hyvin räjähdysherkkää. Mutta EI Majuri reagoinut autolle mitenkään. Sen sijaan tien vierellä oleva kaivon rengas oli todella pelottava. Sen todisti se pärinä sieraimista ja sen päälle ne valaan pärskähdyksiltä kuulostavat suhahdukset. Ei voi tosiaankaan pienen ruunan aivoituksia tietää. Nauroin hiljaa sisään päin. 

Olen niin ylpeä pienestä ruunasta. Vaikka se jännittää jotain uutta tilannetta niin sen hermo pitää. Hän ei ryöstä ja pakene paikalta, vaikka vähän kasahtaisikin ja mistä vain olemme tähän asti menneet ohi vaikka kuinka ensin jännittäisi. Melkein halkesin jälleen onnesta.

Kärryttelyn jällkeen pesin ja rasvasin pienen ruunan jalat ja laitoin hänet loppupäiväksi karsinaan. Karsinassa Majuri joutuu olemaan ainakin tämän päivän, sillä sen rivin riivaamat kaksi jalkaa olivat melkoisen tuvoksissa ennen ajolle lähtöä. Niissä on riivannut rivi jo useampaan otteeseen tänä syksynä. Sen olen voinut hänen kohdallaan todeta, että hänen jalat tulee pestä ja kuivat JOKA KERTA kuratarhasta tullessa, muuten on perkele irti, Paria viikkoa aiemmin olin juurikin saanut jalat ruvettomaksi ja sen jälkeen tuli kiireisempi viikko, jolloin en ehtinyt jalkoja pesemään ja kuivaamaan illalla ja näin otti rupi jaloista vallan.

Parhaimmaksi olen kokenut hauteen tekemisen rivi jalkaan. Lian irroitus haalealla vedellä, pesut pesubeteadinella, huolellinen kuivaus PUHTAALLA pyyhkeellä ja tämän jälkeen ohuen ohut kerros sinkki/Kloorheksidi/aloevera salvaa, siis ihan todella ohuelti. Sen päälle kerros Tummelia, jonka jälkeen olen peittänyt jalat elmukelmulla. Tämän päälle villatyynyt ja villapintelit. Paketit ovat olleet jaloissa öisin. Kolmessaa päivässä lähtivät ruvet pois. Eilen illalla jätin hauteet laittamatta ja tänään aamulla jalat olivat turvoksissa niin kuin impparin jäljiltä. Kävellessä turvotus laski, joten sen jälkeen tein puhdistukset aiemman kaavan mukaan ja laitoin rasvat päälle. Kuratarhaan en pientä ruunaa vienty, nyt parannellaan jalat kuntoon ennen kuin mennään mutaan. Pari päivää karsinassa ei huonoa tee, kunhan iho saadaan oikeasti kuntoon.

Inhoan tätä ainaista sadetta ja säälin kuravelleissä seisovia hevosia. Tulkoon talvi ja pakkanen!

Smile 

even when 

it rains!

Ajoharjoituksia

Viikko sitten sunnuntaina pieni arabiinialainen pääsi tekemään oikeita töitä. Kuten kaikki ovat huomanneet, piiskaa jatkuvat sateet suomen maaperää ja meillä päin maaperä on luonnostaan savista vanhaa merenpohjaa. Tämä tarkoittaa sitä että sateella laiduntarha menee paljon tampatuilta kohdilta täysin mutavelliksi. Tällaisia kohtia ovat ruokintapaikat sekä portin edusta. Ruokintapaikalle jos laittaa heinät suoraan maahan, saavat hevoset nyhtää heiniä mutavellin seasta. Tämä ei ole kovin terveellistä ainakaan silloin kun seassa on sekä ulostetta että ureaa. 

Harvoin hevonen menee tarpeilleen kauemmaksi ruokintapaikasta (paitsi Harrison), joten sitä itseänsä on siellä maassa ainakin näillä pojilla, jotka tarhaavat meidän Majurin kanssa. Niinpä porkkanamies ja minä rakensimme keväällä puiset kehikot eurolavojen päälle. Niihin voi kerralla tumpata enemmänkin heinää, eikä heinät sotekeudu mutaan ja heinähävikki vähenee huomattavasti. Tietty tuo ruokintahygieniakin parantui samalla. Alkuun jännitettiin kaatavatko hevoset nämä häkit tai alkavatko pureksia reunoja, mutaa EI! Syövät niistä tyytyväisinä appeensa.

Kesäksi nämä laatikot otettiin laiduntarhasta pois ja tuolloin myös laitumen portti siireettiin kauemmaksi alkuperäisestä. Laatikoiden siirtäminen ei käsivoimin hevin onnistu, jos ei välttämättä halua rikkoa selkäänsä. Niinpä viime sunnuntaina kun kävelimme Majurin kanssa radalla, sain ajatuksen että pieni arabiinialainen voisi vetää kärryissä nuo laatikot uudelle laiduntarhalle. Kulkualue sinne on yksi mutameri, jossa hädin tuskin pysyy pystyssä ainakaan kahdella jalalla. Mutta nelivedolla ei ole ongelmia.

Niinpä suuntasimme takaisin tallille ja huhilimme porkkanamiehen avuksi. Hänellä kyllä olisi ruista sen verran ranteessa että saisi nostettua palan kerrallaan kyytiin kärryihin. Käynti tarhalle kulkee kapeahkoa kujaa pitkin, joka kulkee hiekkatarhojen edestä. Kun pyysin pientä ruunaa astelemaan kujalle, empi hän hetken. Eihän normaalistikaan ajella kärryillä täällä? Hieman kun häntä rohkaisin, niin asteli pieni ruuna tärkeän näköisenä tarhojen ohi. Muut hevoset katselivat hieman hölmistyneinä meitä, mitä nuo oikein tekee?? 

Laatikoiden kohdalla yritin ajaa pienen ruunan kärryjen kanssa niin lähelle kuin mahdollista, jotta lastaaminen olisi helpompaa. Porkkanamies heilautti ensimmäisen laatikon kärryjen penkin päälle. Pieni ruuna seisoi kiltisti paioillaan ja lähti pyynnöstä vetämään kuormaa lopullisen sijoituspaikan viereen. Hienosti hän kääntyi tiukoissa paikoissa ja kuljetti kaikki kolme laatikkoa sujuvasti aidan viereen. Kun lähdimme takaisin tallia kohden, huomasin että meillähän oli valtava yleisö. KAIKKI hevoset tarhoissa olivat kääntyneet katsomaan näytelmää korvat tötteröllä, Kukaan ei hievahtanut paikoiltaa kun kävelimme kujaa takaisin tallille. Olihan siinä vähän ohjelmaa siis muillekin kuin pienelle arabiinian pojalle.

Viime viikolla kävimme kahdesti radalla harjoittelemassa kärryillä ajoa ja pidensimme hieman hölkättävää matkaa. Jännittävää pienestä ruunasta oli tiistaina kun radalla harjoitteli ratsu ja pimeästä kyllä kuului lähestyvien kavoiden ääni, mutta ketään ei oikein meinannut pimeydestä erottaa. Hyvin kuitenkin meni kohtaamiset ja jälleen oltiin yhtä kokemusta rikkaampia. Sateeltakin suurimmaksi osaksi säästyttiin harjoitusten aikana. Eikä sekään haittaa. Pukeutumis kysymys! Onneksi hevosillekin on saatavilla sadevarusteita ja näin hekin pysyvät kuivina kovemmillakin sateilla.

A horse will 

cross any bridge 

you build.

as long as the 

first one is 

from him

to you. 💓

Syysterveiset!

Pieni ruuna voi hyvin! Syksy on pyörähtänyt käyntiin ajoharjoittelujen merkeissä. Tällä hetkellä harjoittelemme radalla 2 x viikossa 4 km verran kerrallaan. Pieniä ravi osuuksia on otettu mukaan ja pieni arabiinialainen tykkää menosta. Harjoittelemme siirtymisiä siten että mukana on aina sanallinen pyyntö. Nyt onnistuukin raviin ja käyntiin siirtymiset hyvin sanallisella pyynnöllä. Kävelen usein käyntipätkiä Majurin matkassa ja ilo on huomata kuinka maltillinen hän on, kun pyytää seis, kuinka hän kuuliaisesti pysähtyy ja odottaa niin kauan että pääsen kärryyn ja annan käskyn jatkaa ennen kuin hän lähtee liikkeelle. Käytämme Majurilla hackamorea, se on toiminut hyvin. Kevyellä kädellä tottelee pidätteitä ja käänöksiä.

Radalla ajettaessa Majuri ei välitä siitä onko siellä muita vai ei. Muut hevoset voivat ohittaa hänet missä asekellajissa tahansa niin edestä kuin takaa. Pieni ruuna ei yritä perään ja jos aaivstuksen joskus intoutuu niin tottelee höyhenen kevyttä pidätettä ja malttaa jäädä esim. kävelemään. Ilo oli myös huomata se kuinka lungisti hän otti myös sen kun radalla ensimmäisen kerran oli toinenkin hevonen KÄRRYILLÄ. Majuri ei ollut moksiskaan ohituksista, uteliaana kuikuili perään katselleen aina välillä missä se toinen viipottaa ja voi sitä riemua kun sai itsekin käskyn ravata. Majurin ravi on mukavan eteen päin vievä, samoin käynti on matkaa voittavavaa.

Majuri tarhaa edelleen vanhojen poikien Sulon ja Jackin kanssa, he ovat ihanasti ottaneet Majurin laumaansa. Alkuun lauman johtaja Jack oli se joka otti Majurin suojiinsa ja nyt viime aikoina Sulo on lämmennyt Majurille ja ilo oli kuulla että Jackin lisäksi myös Sulo on alkanut leikkiä Majurin kanssa. Pienellä ruunalla on paini seuraa! 😊 Sitten kun papat ei jaksa leikkiä, niin pieni ruuna viilettää höyhenen kevyttä laukka niiden ympärillä.

Kurapelle!

Majuri nautti piehtaroinnista mudassa, joten hyvin usein tarhasta tulee vastaan mutakuorrutteinen pieni ruuna. Pesukarsina on tullut tutuksi ja se ei tietysti pientä ruunaa niin kovin houkuta. Kyllähän sen tietää, pojat on poikia! Majurille tuli tänä syksynä ensimmäisen kerran riviä jalkoihin, niin kovin märkää ja mutaista on ollut. Paras hoito on ollut pesu betadinella, huolellinen kuivaus ja sen jälkeen Helsoania reilusti. Tällä keinolla ruvet lähti vähän vajaassa viikossa pois. 

Nyt syksyllä on taroitus aloittaa liinassa juoksutus ja maastakäsin työskentely ajon rinnalle. Tavoitteena on myös siedättää pientä ruunaa monenlaisille ärsykkeille. Kaikenlaisia pieiä kokeiluja on tehty pienestä pitäen. Tähän asti pieni ruuna on onnekseni suhtautunut maltillisesti uusiin asioihin. Tässä yksi ilta pieni ruuna tuntui olevan hieman nälkäinen kun hain hänet tarhasta. Olin lähdössä ajamaan häntä ja mietin miten saisin siististi heinää eteen hänelle samalla kun valjastan kärryjä perään. Sainpa päähänpistona kokeilla jotain.... Laitoin Ikean kassiin hieman heinää ja ripustin sen pienen ruunan korviin roikkumaan, ajatuksena että Majuri voi mutustella kassista heinää samalla kun laitan valjaita ja kärryt perään. Pienen arabiinian pojan mielestä se oli ihan normaalia että niin tehdään, korvissahan kuului roikkua Ikean kassi jossa heinää ja alkoi heti syömään. 

Viimeisin kokeilu on kuluneelta viikolta. Sain ystävältä sovitukseen Renegade bootseja. Majurilla on hyvä kavioaineis, joten haluaisin pitää hänet niin kauan kengättä kuin mahdollista. Tiistai iltana olin laittanut Majurin jo boxiin hoitotoimien jälkeen kun muistin että ai niin, ne Bootsit!! Ei kun pieni ruuna takaisin käytävälle kesken heinän syönnin ja kokeilemaan bootseja jalkaan. Marjuri oli heti messissä mukana. Sain pukea bootsit helposti jalkaan. Hieman jännitti kun sain ohjeen asettaa bootsin jalkaan ja laskea jalan sitten maahan siten että tuen takaosasta ja hevonen itse painaa bootsin lopullisesti paikalleen kun astuu jalalla maahan ja samalla nostan takaosan ylös. Hieman jännitti, jos pieni ruuna alkaisikin kuopia tai jotenkin sohia samalla jalalla kun lasken sitä alas, mutta EI, hän astui sievästi alas ja kavio solahti lopulliseen asentoon painon voimasta samalla kun nostin takakappaleen paikalleen. Molemmat bootsit sujahti yhtä helposti. Vielä sträpit kiinni ja sen jälkeen kokeiltiin miten askeltaminen sujuu ja HYVIN SUJUI. Mietin että alussa saattaisi nostella hassusti jalkoja, mutta EI, Majuri käveli niillä kuin sillä olisi aina ollut ne jalassa. Näitä siis kokeilemme tässä vaiheessa. 

Renegade bootsit, HUPS sträpit tulee oikeasti ulospäin.

Enjoy life now.

This is not

a rehearsal!

-Iliketoquote-

Kotiutumista ja laidun lomaa!

Kotiutuminen on sujunut hyvin. Pääsimme heti pienoisen työn makuun ja aloitimme kärryillä ajamisen sekä laidun ruohoon totuttelun. Pienessä ruunassa tuntui olevan melkoisen paljon turhautunutta energiaa. Hän yritti jos minkälaisia "kommervenkkejä" ja pientä näykkimistä tuntui olevan ilmassa koko ajan.

Normaalisti Majurilla ei ole tapana tehdä dramaattisia juhla liikkeitä, mutta nyt niitä oli ilmassa. Pieni ruuna yritti sinkoilla riimun narussa suuntaan, jos toiseen. Joka puolella tuntui olevan pieniä vihreitä miehiä. Ei hän pahalla, mutta kun jokin pieni villiys tuntui asustavan hänen sisällään. Onneksi Majuri on sen verran nöyrä, että ei hän sentään sikailemaan ruvennut ja totteli kyllä pidätteitä sekä riimun narulla kuin ohjilla tehtynä. Majuri sai uudet suitset, star wheel hackamoret lampaankarva pehmusteella ja ne tuntuivat toimivan hänellä pienen säädön jälkeen todella hyvin. Kuolaimettomuutta sekä kengättömyyttä tavoittelemme.

 

Kärryttelyt sujuivat parin ensi kerran jälkeen normaaliin tapaan, joten kolmanteen kertaan oli hyvä lopettaa. Parilla ensimmäisellä kerralla Majuri keksi yrittää hieman venkoilla kärryjen edessä. Ei sen kummempaa kuin pientä peruuttelua ja niskurointia käännöksissä. Niistäkin ruotuun onneksi parin harjoittelu kerran jälkeen päästiin.

Vanha jännäkurvi (radan alakurvi) oli tuoreessa muistissa pienen ruunan mielessä ja sen ohittaminen ensimmäisellä kerralla sai aikaan melkoisen pärinän pienen ruunan sieraimista. Katse pälyili radan nurkassa olevan talon pihamaalle, jossa pienet puutarhakoristeet ovat vallannet koko pihan. Niiden välke ja kimallus, sekä ne pienet/suuret epämääräiset möhkäleet pitkin poikin pihamaata aiheuttavat joka kerta pientä tai suurta epävarmuutta pienen ruunan mielessä. Rekvisiitta vaihtuu vuodenaikojen mukaan ja pienen ruunan mielestä siinä näkymässä on AINA jotain uutta ja pelottavaa. Se voi olla vaikka valon säde joka osuu johonkin roikkuvaan esineeseen eri kohdasta kuin eilen. Hyvin hänellä kyllä hermo pitää pärinästä huolimatta, pakoon ei lähdetä ja ohi mennään AINA. 😃

Koska pieni ruuna on joutunut olemaan koko kesän yksin tarhassa. Olin sitä mieltä että hänen on päästävä olemaan hevosena toisten hevosten parissa. Nuori poika kaipasi selkeästi paini seuraa ja ihan vain hevosena olemista. Niinpä reilun viikon päästä kotiin tulosta pieni ruuna laskettiin vapauteen kolmen Russi poinin kanassa laitumelle. Arvatkaa vain pelottiko minua. Mitä jos se katkaisee heti koipensa tai mitä jos se saa kaviokuumeen tai ähkyn tai.... Niin ei toistaiseksi ole onneksi käynyt. Näiden kanssa kun ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tulee, huoli seuraa aina matkassa. Mutta siihen ei voi lähteä, että rajoittaa hevosen lajityypillistä elämää onnettomuuden pelossa.

Lauma otti onneksi Majurin todella hienosti vastaan ja jo heti ensimmäisenä päivänä Majuri oli osa joukkoa. Pieniä turnaus vammoja (puremisen jälkiä) on pienessä ruunassa tämän kahden viikon jäljiltä nähtävissä, mutta uskon että Majurille on tehnyt todella hyvää saada olla hevosena hevosten keskellä. Eikä pieni kurinpalautus nuorelle varsalle ole pahitteeksi. Kyllä Majuri "härkkiä" osaa, eikä ihan pienestä säikähdä. Ensi viikolla aloitetaan arki ja Majuri palaa takaisin Jackien sekä Sulon laumaan, heidän palattua laidun lomalta takaisin kotitalliin. Ensi viikolla yritän saada tuoretta dataa  sekä kärryjen edestä että takaa.

Majurin ollessa laidun lomalla, minulla oli aikaa toteutta erinäisiä projekteja kotona. Olin mm. kisajärjestäjänä matkaratsastuskilpailuissa Liesjärvellä viime viikonvaihteessa. Majurin emä Repoketun Marbless Malikah (alias Mimosa) starttasi ensimäisen kerran elämässään matkakisoissa Liesjärvellä. Matka oli 16 km, ja 1. tason kvaali tuli hänelle suoritukseksi. Hyvin toimi mamma tamma kuulemani mukaan reitillä. Huom! Emä on ratsukoulutettu vasta tänä keväänä ja menee kuin vanha tekijä!  Pidetään peukkuja että mamman matka matkakisoissa jatkuu. Tarkoituksena on seurata perässä!

Mimosa 

Mimosa

Give every day

the chance

to become

the most

beautiful 

of your life.

-Mark Twain-

Kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan! Home sweet home !

Tänään pieni arabiinialainen kotiutui kuntoutuksesta

Lähdimme Kian ja hänen kaverin Oonan kanssa hakemaan Majuria heti aamusta. Perillä olimme n. 10.30. Tullessamme pihaan katsoin ensin että pieni arabiinialainen on varmaankin sisällä odottamassa kun häntä ei näy tarhassa. Mutta kun katsoin uudestaan, huomasin, että pieni arabiinialainen oli asettautunut makuulleen tarhassaan. Hän havahtui pienesti auton tullessa pihaan, mutta jatkoi nukkumista. Kävelin tarhaan hänen luokseen ja polvistuin viereen rapsuttelemaan, pieni ruuna katsoi hieman ihmeissään. Mistä tuo nyt tähän tuli, mutta jatkoi edelleen torkkumista. Tovin rapsuttelun jälkeen Kia laittoi Majurille riimunarun kiinni ja pyysi pientä ruunaa nousemaan. Pienesti piti ensin kellahtaa ja hieroa selkää maahan ja vasta sen jälkeen ponkaisi pieni ruuna itsensä ylös.

Majuri pääsi vielä kerran talliin pesulle. Ei lääkäriin sovi pienten poikien likaisena mennä. Pesun jälkeen pieni ruuna asteli traileriin juuri niin kiltisti kuin aina ennenkin ja alkoi tyytyväisenä rouskuttelemaan esille laitettuja heiniä. Matka Hyvinkään hevossairaalaan saattoi alkaa. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä, niinpä etenimme verkkaiseen tahtiin. Majuri matkustaa mallikkaasti yksin, ainoa tilanne, milloin hän ilmoittaa itsestään on, jos auto pysähtyy kokonaan ja se sammutetaan. Silloi pienellä ruunalla on tapana huhuilla, jotta ei vain häntä unohdeta.

Saavuimme n. 45 min. etuajassa hevossairaalalle, niinpä ilmoittautumisen jälkeen vein pienen arabiinian pojan nauttimaan hetkeksi kesän vitamiineista. Tämä nuori mies on sen verran reissuissa kulkenut, että häntä ei maiseman vaihdokset näytä millään tapaa hetkauttavan. Kyllä hän aina uteliaana ympärilleen katselee, mutta minkäänlaisia juhlaliikkeitä hänellä ei ole tapana alkaa esittämään. Hän astelee eri paikoissa kuin olisi aina siellä astellut.

Kello kahdelta eläinlääkärimme saapui ja ensimmäisenä vaihdettiin kuulumisia. Mitä olemme tehneet tähän asti ja miten on mennyt. Onko jalka turvotellut kysyi lääkäri, ei ole kuin alussa, kun Majurilla oli vapaapäivä. Sen jälkeen mentiin katsomaan liikkeitä. Ensin käveltiin edestakaisin ja hyvinhän pieni arabiinialainen askelsi. Sitten pyydettiin juoksemaan suoraan ja takaisin. Tässä vaiheessa pieni arabiinialainen oli sitä mieltä että ei sitä nyt pelkkää ravia esitetä, näytetään nyt hieman loikkaa ja laukkaa myös. Ei hän sillä, että mitään juhlaliikkeitä olisi tehnty. Otettiin sitten vielä yksi kierros ravia pois päin ja nyt pieni ruuna näytti liitäviä askelia. Hyvä, riittää, ei onnu missään askellajissa.

Juoksun jälkeen astelimme takaisin sisälle ja pienen ruunan sydäntä kuunneltiin, jonka jälkeen hän sai pienen pistoksen kaulalle. Sen jälkeen tuli taas se hassu olo päähän, sama kuin viimeksi ja sitä edellisellä kerralla. Majuri sai pienet päivä kännit. Hieman huteraa oli askellus röntgeniin. Vuorossa oli jalan kuvaus. Lääkärin mukaan näissä leikkauksissa on vaarana että leikkausalueelle muodostuu nivelrikkoa. Tämän vuoksi vuohisen alue kannatti kuvata. Pieni muotoisen säätämisen jälkeen, Majurista saatiin kaikki tarvittavat kuvat ja sen jälkeen odotettiin hetki että lääkäri tulisi katsomaan kuvat. Katsottuaan ne, hän totesi että pieni pala sieltä nuljuluun kärjestä on pois ja se ei pientä arabiinian poikaa haittaa. Nivelpintojen hän kertoi olevan täysin puhtaat, niissä ei ollut havaittavissa mitään poikkeavaa. 

Seuraavaksi astelimme takaisin käytävälle odottamaan ja hetken kuluttua saapui hoitaja, joka ajoi vasemman vuohisen sisäpuolelta karvat pois. Rahoitus vaikutti vielä sen verran hyvin, että pieni ruuna ei piitannut moisesta parturoinnista. Hän nuokkui turpa mamman rintaa vasten. Kohta  lääkäri tuli myös takaisin ja ultrasi leikkausaluetta ympäröivän hankositeen ja sen sisähaaran. Ultrassa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Kuin mitään ei koskaan olisi ollutkaan. Lääkärin sanoin; "pääsimme tästä  säikähdyksellä". Liikuntarajoitteita EI ole, meillä on lupa tehdä kaikkea.

Tutkimukset: Röntgen kuvissa vuohisesta ja sisemmän hankositeen haaran ultraäänitutkimuksessa ei todettu epänormaliaa!

Palaamme asteittain normaaliin!

Kuten edellisessä posatuksessa sanoin, olen pidättänyt henkeä siitä lähtien kun murtuma todettiin. Olen viettänyt unettomia öitä ja pelännyt, olen ollut epätoivoinen, ahdistunut ja monta kertaa itkun partaalla. Sitä helpotuksen määrää ei voi sanoin kuvata, kun lopulta kuulee toivomansa sanat. Siinä kohden asiaan käytetty raha menetti merkityksensä. Jokainen sentti on ollut tämän arvoinen, jokainen hetki mikä Majurin hyväksi on tehty on ollut sen vaivan arvoinen.

Minä olen kiitollinen kaikille upeille asiantuntijoille, joiden puoleen olen asiassa kääntynyt ja joiden avulla olemme päässeet tähän lopputulokseen. Suosittelen kuntoutukseen satsausta, uskon yhä vahvemmin että se maksaa itsensä takaisin. Niin ja suosittelen käymään irtopalakuvauksissa nuoren hevosen kanssa. Silloin OIKEASTI tiedät missä mennään ja jos on hoidettavaa niin HOIDA, sekin maksaa itsensä takaisin, kun ajoissa havaittu mahdollinen irtopala ei ehdi aiheuttamaan muutoksia esim. nivelpinnoille.

Kotiin lähdimme hyvillä mielin, pieni arabiinialainen asteli traileriin ja matkasimme KOTIIN. Meillä on mailman paras tallipaikka Lohjan kupeessa Riitin tallilla. Pienellä ruunalla ei voisi asiat paremmin olla. Saimme jälleen niin lämpimän vastaanoton.  Pieni arabiinialainen katsoi hyvillään ympärilleen sen jälkeen kun hän oli astellut trailerista ulos. Majurille oli järjestetty oma tarha, kunnes tarhakaverit Jackie ja Sulo palaavat laidunlomalta takaisin talliin. Miten ihanasti järjestetty!! Privatti tarhasta on näkymä Rus-ponien tarhaan, joten aivan yksin ei pieni arabiinialainen joudu olemaan. Nyt tottuttelemme vihreälle ja kunhan tarhakaverit saapuvat, pääsee pieni arabiinialainen nauttimaan täysipäiväisesti vihreän ruohon vitamiineista. 

Päästyään tarhaan, Majuri katsasti alueen rauhallisesti, mutta huolellisesti läpi. Sen jälkeen hän asteli aidan vierelle ja höristi kohta korviaan, kuunnellen hyvin, hyvin tarkkaan. Kentältä kuului tuttu ääni, se oli Riiti, joka siellä opetti. Sanoinkin pienelle arabiinialaiselle, että:" kuuntele vain hyvin tarkkan, niin tiedät mitä ensi keväänä tapahtuu". 

A dream becomes a goal
when action is taken toward
its achievement.

-Bo Bennett-

ps. Seuraavaksi tähtäämme tänne: 

Hevosten ja Ponien Match Show, Forest Hill Stable, Lohja 27.8.2017

Kohta kotiin! Almost HOME!

Torstai 10.8. paluu kotiin

En ole kahteen viikkoon käynyt pientä arabiinian poikaa tervehtimässä. Arvatkaa vain ikävän määrää. Puhelimitse olen kuulumisia kysellyt ja pieni ruuna voi hyvin. Kuntoutuu vesimatolla ja lämmittelee Infrapunalamppujen loisteessa, sekä saa laserterapiaa.

Nyt on kuulkaas niin, että torstaina tulee 16 vkoa siitä, kun pienen ruunan vasen takajalka operoitiin. Hienosti on pieni ruuna kestänyt kaiken operaatioon liittyvän kuntoutumisen. Minä olen pidättänyt henkeä jo yli 16 viikkoa. Itse asiassa siitä lähtien kun kuulin irtopalakuvauksissa, että pienellä ruunalla on nuljuluun kärjessä murtuma. Miten tästä eteenpäin? Joudunko lopettamaan? Paljonko maksaa leikkaus? Miten toipuminen? Osaanko kuntouttaa? Mitä jos jokin menee pieleen? Tuleeko siitä koskaan käyttöhevosta? Hengen pidättely on saanut aikaan satunnaisia hyperventilointikohtauksia ja välillä on tuntunut siltä että henki lähtee. 

Kuntoutus on onneksi sujunut suunnitelmien mukaisesti. KIITOS ASIANTUNTIJOILLE! Hyvällä suunnittelulla ja sitä seuranneella toteutuksella olemme päässeet tavoitteeseen. Olen edelleen sitä mieltä että ammatilliseen kuntoutumiseen satsaaminen oli parasta mitä asian eteen tein. Tiedän että Majuri on saanut parhaan mahdollisen kuntoutuksen jalalleen ja hänen eteensä on tehty kaikki. Nuorelle upealle hevoselle on annettu mahdollisuus parhaaseen mahdolliseen toipumiseen. Nyt vielä hiljaa toivon ja rukoilen että jalka on vastannut odotetulla tavalla kuntoutukseen. Kliinisesti jalka näyttää hyvälle, siinä ei tunnu mitään epänormaalia, ei ole turvotuksia, eikä se reagoi negatiivisesti rasitukselle. Askellajit ovat tarhassa ollessa normaalit, ei ontumista ja myös matolla käyttää jalkaa normaalisti. Viime näkemän mukaan rodeoloikat ja pierupukit lentävät entiseen malliin, sen vahvisti myös kuntouttava taho. 

Olen valmistautunut Majurin kotiin paluuseen pesemällä hänelle karsinan puhtaaksi ja vaihtamalla uudet petivaatteet.

Koska olen pedantti, enkä halua jatkaa kuntoutusta kotonakaan mutu-tuntumalla, olen tilannut Majurille jälkitarkastusajan Hyvinkään Evidensiaan to 10.8. Toiveeni on että operoitu jalka kuvataan vielä kerran, sekä leikkausaluetta ympäröineet jänteet ultrataan. Missä vaiheessa toipuminen oikeasti on, jotta voin SUUNNITELLA, miten tästä eteenpäin. Vaikka 16 viikkoa on takana ei kuntoutus tähän lopu. Pitkän tähtäimen tavoitteena on saada Majuri siihen kuntoon että sillä voidaan keväällä 2017 aloittaa ratsuttaminen. Lopputavoitteena on kuntouttaa jalasta kestävä. Olen yhden jännevammaisen itse kuntouttanut ja siitä jalasta tuli kestävä, kuntouttaminen vaati vahvaa sitoutmista ja AIKAA.

Kiirehtimällä joudutaan helposti kierteeseen jossa mennään yksi askel eteenpäin ja kohta kaksi askelta taaksepäin. Säännöllisyys on myös kaiken a ja o. Seisottamalla vammautunutta hevosta siinä vaiheessa kun sitä voidaan kuntouttaa, saadaan se varmimmin rikki. Kontrolloitu ja säännönmukainen kuntouttaminen antaa parhaan mahdollisen lopputuloksen. Tarhassa tai laitumella seisottaminen EI ole aktiivista kuntouttamista. Oli kyse sitten haavasta tai jännevammasta, säännöllisellä kontrolloidulla liikuttamisella saadan aikaan joustava ja kestävä lopputulos. Tämä ajatus kuntoutuksesta kulkee minun johtotähtenä. 

Ajatus kuntouttamisesta kuntoutuskeskuksessa voi ensin tuntua kallillta, mutta kannattaa laskea ensin kuntoutuksen kustannuksista pois se, mitä sinulla jo muutenkin menisi hevosen ylläpitoon. Kuntoutukseen sisältyy täysihoito! Pyydä tarjous! Jos sinulla on hevonen täysihoitotallilla alunalkaen hoidossa, huomaat helposti, että itse kuntouttaminen ei niin kallis olekaan. Onhan se paljon rahaa, MUTTA mieti asiaa pidemmälle. Jos sinulla EI OLE kunnon puitteita toteuttaa kuntoutumista turvallisesti, eikä sinulla ole aikaa siihen, muista säännöllisyys on välttämätöntä. Niin tuleeko sittenkin halvemmaksi tehdä asiat kerralla HYVIN. Jos et ehdi/osaa/sinulla ei ole fasiliteetteja kuntoutumiselle, niin helposti lopputuloksena on se, että juokset jatkossa ainakin kuntoutuksen edestä klinikalla kun takapakkeja tulee ja pahimmillaan lopputulos ei olekaan niin kestävä. Voin toki olla väärässä, mutta kokemuksesta tiedän että näitä epäonnistuneita kuntoutumisia on paljon juuri edellä mainituista syistä ja kyllä, jokainen hoitaa omien resurssien mukaisesti. ☺

Pidemmittä puheitta, pidetäänhän peukut pienelle arabiinialaiselle, että tarkastuksessa kaikki on OK!!

Vesimattoilua ja Infrapunahoitoa, Equine AquaPacer and solarium therapy!

Tänään koitti VIHDOIN se päivä kun sain ajoitetuksi vierailuni siten että pääsin näkemään pienen arabiinialaisen VESIMATOLLA! Jotta tähän asti päästiin, tarkoitti se sitä, että aikaisin oli liikkeelle lähdettävä, jotta ehtisi kaiken tehdä mitä on aikonut yhdelle päivälle mahduttaa. Olimme Kian kanssa Humppilassa hieman ennen klo 9 aamulla ja saimme valmistella pienen ruunan vesimattoa varten. Suurimmat purut yön jäljiltä harjattiin pois, kaviot putsattiin koukulla ja pestiin vedellä, jonka jälkeen Majuri sai ylleen liivin joka kannattelee pussia, johon jännä kakat tipahtavat jos sellaista pääsee matolla kävellessä tapahtumaan. 

Valmistelujen jälkeen Majuri ohjattiin TOTTUNEESTI matolle ja kävely aloitettiin luonnollisesti kuivalta matolta. Pikku hiljaa vettä alkoi valua matolle ja veden pinta kohosi etupolvien korkeudelle asti, pienen arabiinialaisen astellessa rytmikkäästi matolla. Kuntouttajan kanssa keskustelimme siitä, miten erinomaista treeniä vesimatolla kävely on nuorelle hevoselle, kehittäen sen tasapainoa ja keskittymiskykyä. Ei vesimatolla kävellessä voi haahuilla, vaan pienen ruunan pää joutuu aktiivisesti miettimään miten ne jalat siellä vedessä asetellaan. Lihakset tekevät töitä tasaisesti joka puolelta, joka askeleella. 

Kun tässä katselin Majurin kuvia kuntoutuskeskukseen tullessa ja nyt, huomaan selkeän eron pienen ruunan fyysisessä kehityksessä. Pieni ruuna on kasvanut, ei ehkä niinkään korkeutta, mutta raamikkuutta hänelle on kyllä tullut. Sutjakka ja lihaksikas pakkaus, joka vielä muutaman viikon nostaa lihaskuntoaan vesimatolla.

Vesimattoilun jälkeen oli vuorossa Solarium. Lämpölamppujen alla oli hyvä rentouttaa lihakset matolla kävelyn jälkeen ja samalla sain harjatuksi pienen ruunan läpikotaisin. Lamppujen alla oli taivaallisen lämmintä, kyllä me molemmat niiden alla viihdyttiin. 😊 Tämän jälkeen oli aika astella tarhaan ulkoilemaan loppupäiväksi. Majuri on saanut viereiseen tarhaan uuden ystävän ja heillä näyttäisi kemiat sopivan hyvin yhteen. Kaksi nuorta höntsää ymmärtää hyvin toisiaan. Jalan tilanne näyttää tässä vaiheessa erittäin hyvälle. Mitää negatiivisa reaktiota ei ole toistaiseksi ilmaantunut, matolla kävellessä, tarhassa juostessa tai ilopukkeja heittäessä. Viimeiset viikot vielä varmistellaan ja kehitetään lihaskuntoa.

Majurin luota matka jatkui Jokioisille kasvattajan Ranchille, jossa Kia kävi ratsastamassa Helmin sekä Majurin emän Mimosan. Seurailin Majurin Isän Firen sekä emän Mimosan elehdintää ja huomasin että molemmilta on pieni arabiinialainen elkeitä imenyt itseensä. Isä ja poika muistuttavat hyvin paljon toisiaan.

Fire ox. ja Majuri tänään kuvattuina

A

Goal

without a

plan

is just a

wish!