Huhtikuussa 2017 Majuri kävi klinikalla irtopalakuvissa
Halusin tarkistuttaa tulevaisuuden valmentautumista silmällä pitäen että kaikki on kunnossa ja pois sulkea mahdollisen osteokondroosin. Ruokintaan olen alusta lähtien kiinnittänyt huolellisesti huomiota ja olen aina laskenut lisärehut heinäanalyysin perusteella. Siitä huolimatta halusin varmistaa että olen toiminut oikein ja kaikki on kuten pitää.
Kasvusta/ruokinnasta johtuvia muutoksia ei ollut havaittavissa
Ei irtopaloja ja kaikki nivelpinnat olivat kauniit/puhtaat. Myös kaviokulmat todettiin hyviksi. Kiitos luottokengittäjälle Heidille. Sen sijaan vasemman vuohisen sisemmän nuljuluun päässä havaittiin murtuma!! MURTUMA, miten voi olla mahdollista että Majuri ei ole missään vaiheessa ontunut jalkaa. Luulisi että jos jalassa on murtuma niin hevonen ontuisi. Murtuman ajankohtaa ei voitu arvioida. Samassa muistin että Majuri "nyrjäytti" voimakkaasti tuon vuohisen ihan pienenä kun oli vasta meille tullut. Tilanne syntyi kun päästimme kaksi varsaa vapaajuoksemaan kentälle. Siinä sitten takaa-ajotilanteessa Majuri astui huonosti ja muljautti vuohisen. Tuolloin tuo vuohinen turvotteli, mutta ei ollut muuten kipeä eikä Majuri ontunut jalkaa millään tapaa, Lisäksi turvotus reagoi hyvin kylmälle. Ei tullut mieleeni lähteä klinikalle. Toinen kerta jolloin hänellä on takajaloissa ollut turvotusta oli viime vuoden lokakuussa. Tuolloinkaan hän ei arkonut jalkaa, eikä millään tapaa ontunut. Myös toinen takajalka turvotteli. Ihmettelin kyllä mitä nuori herra oli oikein touhunnut, mutta koska se ei ontunut tai aristellut mitenkään niin päätin seurata ja kylmätä. Lisäksi jätin valkuaislisät pois kun epäilin josko liiasta valkuaisesta turvotteli. Heinäanalyysiä ei tuolloin vielä ollut saatavilla syksyn sadosta. Turvotus meni ohi.
Eläinlääkärin mukaan sillä ei tässä tapauksessa ollut väliä milloin murtuma oli tullut, sillä ainut keino hoitaa se oli leikkaus. Murtunut pala piti poistaa, jotta se ei tulevaisuudessa aiheuttaisi ongelmia hankositeelle tai nivelpintaan. Murtumasta irronnut pala näytti röntgenkuvien mukaan irtonaiselle Alue kuvattiin usealta eri suunnalta ja asiasta konsultoitiin eri asiantuntijoita. Lopputulemana oli, että pala näyttäisi olevan irti ja se tulee poistaa. Sovittiin että klinikka ottaa yhteyttä heti kun saavat varattua leikkauspäivän.
Pienellä ruunalla ei ollut aavistustakaan tulevasta. Häntä murtuma ei vaivannut, sellaista kiitolaukkaa ja rodeota hän harrasti laiduntarhassa päivisin. Minun sydäntä sen sijaan kouraisi ja pahasti. Huoli oli valtava, vaikka klinikalla uskottiin että Majurista tulee käyttöhevonen.
Kotiin päästyäni istuin yö myöhään koneella ja etsin tietoa murtuneesa nuljuluusta, leikkauksesta leikkausennusteesta. Onneksi Majurilla murtuma oli nuljuluun yläosassa, jolloin ennuste on kohtalaisen hyvä. Joskin kuntoutus pitää tehdä kontrolloidusti ja se kestää vähintään neljä kuukautta. Tietysti vielä senkin jälkeen kuntoutus jatkuu asteittain. Meidän onneksi Majurilla ei ole kiirettä ajallisesti. Kaksivuotiaalla on aikaa parannella itseään. Ratsukoulutukseen on vielä vuosi.
Nuljuluita on vuohisessa kaksi kappaletta, sisempi ja ulompi, joita ympäröi jänteet. Majurilla murtui sisemmästä nuljuluusta yläosasta pala, nk. apikaalinen murtuma, jonka ennuste on kutakuinkin hyvä. Murtuma on tyypillinen kilpahevosille ja tutkimusten mukaan 87% kilpahevosista palaa kilpakäyttöön kuntoutuksen jälkeen.
13.4. Sain soiton klinikalta. Majuri leikataan viikon kuluttua 20.4.2017.
Valmistauduimme leikkaukseen menoon keskiviikko iltana 19.4. pesemällä Majurin perusteellisesti, myös häntä letitettiin valmiiksi. Leikkausta edeltävänä päivänä Majurille ei annettu lainkaan väkirehuja ja leikkausa edeltäväksi yöksi Majuri sai paljon heinää verkkoon, sillä aamuheiniä ei ollut luvassa.
Aamulla ajoin kahdeksaksi tallille, harjasin Majurin ja pakkasin tavaroita matkalle mukaan. Tarkoituksena oli jatkaa klinikalta matkaa suoraan kuntoutukseen Hämeen hevoskuntoutuskeskukseen. Olin soittanut sinne edeltävällä viikolla ja tiedustelin heidän kokemusta kuntoutuksesta, Halusin että kuntoutus tapahtuisi oikein ja mahdollisimman kontrolloidusti. Lastasin Majurin yksin, kuten monesti aiemminkin. Olen ylpeä Majurista siitä, että matkustaminen hänen kanssaan on mutkatonta. Ylimääräisiä juhla-askeleita ei oteta kun mennään traileriin, eikä myöskään sieltä poistuttaessa. Myös itse matkatapahtuma sujuu aina hänen osaltaan rauhallisesti.
Matka tallilta klinikalle kesti tunnin ja sinne tultuamme menin ilmoittamaan, että potilas on saapunut. Vein Majurin klinikan karsinaan odottamaan leikkausvalmisteluja. Pikaiset rapsuktukset ja itkun pidättelyä, toivottavasti näemme vielä. Hoitaja totesi että he soittaisivat minulle sitten kun Majuri on herännyt ja noussut ylös.
Ajomatka töihin meni apeissa tunnelmissa. En voinut olla pelkäämättä, että kaadossa, anestesiassa tai ylös nousussa anestesian jälkeen on aina olemassa riskinsä. Töihin halusin mennä sen vuoksi, että siellä minun olisi pakko miettiä muuta kuin Majuria. Tiesin että en voisi asioille mitään vaikka kuinka murehtisin. Asiat tulisivat menemään juuri siten kuin ne menevät. Tapahtumat olisivat korkeamman käsissä.
Iltapäivällä sain puhelun leikanneelta lääkäriltä, Majuri oli herännyt ja leikkaus oli tehty. Leikkaus suunniteltiin tehtäväksi tähystämällä, jossa irtopala poistettaisiin. Mutta kävikin ilmi, että murtuma ei ollutkaan irtonainen vaan murtunut kappale oli osittain vielä kiinni luussa. Näin ollen nivelkapseli jouduttiin aukaisemaan ja murtunut kappale irrottamaan perinteisin leikkausmenetelmin. Tämä tietäisi pidempää toipumisaikaa. Alunperin arvioitiin että karsinalepo tähystysleikkauksen jälkeen olisi 1-2 viikkoa, mutta tässä tapauksessa se kohosi kuuteen viikkoon. Neljä ensimmäistä viikkoa oltaisiin totaalisessa karsinalevossa.
Ensisijaisen tärkeää toipumisessa olisi, että ei äkkinäisiä liikkeitä. Kuntoutus tulisi aloittaa hyvin varovaisesti, jotta hankositeen sisempi haara ei alkaisi oireilemaan. Nuljuluun murtumien leikkauksessa hankositeen johonkin osaan tulee yleensä vauriota, vaurio kohta riippuu siitä mistä kohtaa luuta on murtunut. Meidän tapauksessa vaurioitunut kohta oli lähellä hankositeen haara.
Ajoin töistä suoraan klinikalle. Majuria tuotiin juuri röntgenistä kun menin paikalle. Vastassani oli unelias pieni ruuna, joka hörähti nädessään mamin. Majurilta otettiin vielä kanyyli kaulalta pois ja sen tuli seisoa pää ylhäällä kymmenisen minuuttia, jotta kanyylin pistokohta umpeutuisi. Majuri jäi kiinni karsinaan ja minä lähdin hoitamaan paperiasioita.
Kun kaikki paperiasiat oli hoidettu, otin Majurin ja vein hänet traileriin. Tälläkin kertaa poika asteli sinne kyselemättä. Menomatkan heiniä Majuri ei saisi, sillä se oli liian unelias kyetäkseen syömään turvallisesti. Ennen kotiin lähtöä minun piti vielä ilmoittaa kuntoutukseen että Majurin tulo siirtyisi neljällä viikolla. Johtuen siitä että karsinalepo olisi totaalinen eikä sinä aikana aktiivista kuntoutusta voisi suorittaa.
Kotimatka sujui hyvin ja omaan karsinaan päästyään Majuri sai ensimmäisen kerran heinää eteensä sinä päivänä. Tässä oltiin takaisin kotitallissa ja edessä olisi neljä viikkoa karsinassa seisomista. Monta mutkaa voisi vielä tulla matkan varrelle. Tulehdus, mahahaava, ähky, kaviokuume. You name it, mitä kaikkea voisikaan vielä tulla ennen kuin kuntoutukseen asti päästäisiin. Täytyisi olla tyytyväinen jokaisesta saavutetusta vuorokaudesta, minkä Majuri selviäisi ilman takapakkia.
Tässä leikkauksesa toipuva jalka paketissa. Tuon paketin saisi avata 3 - 5 vrk kuluttua ensimmäisen kerran. Toivoa sopi, että haava ei erittäisi ja paketti saisi olla paikallaan mahdollisimman pitkään.
Seruaavaksi kerron miten toipuminen edistyy.
