Toisella lepoviikolla Majuri oli rauhallinen. Paljon rauhallisempi kuin ensimmäisen viikon lopussa, jolloin se keuli ja yritti heitellä takamustaan karsinassa. Tallilaisten kesken sovimme että Majurin kanssa ei jäädä seurustelemaan, jos se saa pienen ruunan riekkumaan karsinassa.
Päivät soljuivat, aamulla pysähdyin edelleen tervehtimään pientä ruunaa ja iltapäivällä töistä päästyäni olin Majurin seurana kahdesta kolmeen tuntiin. Sidosta vaihdettiin kolmen päivän välein. Haava on edelleen siisti, eikä eritä, en nähnyt tarpeelliseksi pöllytellä sidosta auki useammin.. Välillä Majuri intoutui järsimään sidoksen yläreunan teippejä hampaillaan, joten pientä fiksausta tein sidoksen päällikerrokseen välipäivinäkin. Teippiä oli ilmeisesti muakva vetää irti pintelistä. :)
 |
| viikko 2 |
 |
| viikko 2 |
Koska erilaisiin puhasteluihin on aikaa, niin toisella viikolla mittasin Majurin säkäkorkeuden. Tallilaiset arviovat silmämääräisesti Majurin säkäkorkeudeksi 150 cm ja NÄIN OLI. Pieni ruuna on kasvanut ainakin 6 cm viime kesästä. Pyllyn korkeudeksi sain 153 - 154 cm. Klinikalla otettujen röntgenkuvien mukaan hänellä on kasvupäät edelleen auki, kasvu jatkuu. :)
Perjantai 5.5. tikit otetaan pois
Torstaina 4.5. tuli 14 vrk täyteen leikkauksesta. Soitin klinikalle ja pyysin "domoa" Majurille puhelinreseptinä. Tarkoituksena oli poistaa tikit itse.
En ole aiemmin antanut "domoa" hevoselle. Niinpä pyysin asian osaavan henkilön auttamaan annostelussa. Luen aina pakkausselosteet huolellisesti. Huomioni kiinnittyi kohtaan jossa kerrottiin, että rauhoitetta ei tulisi niellä. Nieltynä sen teho laskisi huomattavasti. Minulla oli vain yksi ruisku ainetta, niinpä halusin ottaa varman päälle. Oletuksena tietysti oli, että Majuri maiskuttelisi koko töhnän suusta alas. OLIN VÄÄRÄSSÄ, Majuri otti "domon" kielen alle mallikkaasti! Ja kyllä pieni ruuna poika saikin kehuja, koska oli mallikkain potilas. :)
Lääkkeen annostelun jälkeen otin sen käytävälle valmiiksi seisomaan ja sillä välin kun odotin vaikutuksen alkavan, puhdistin sen karsinan. Noin 30 min. kuluttua rauhoitteen antamisesa Majurin pää alkoi roikkumaan siihen malliin, että käsillä oli juurikin oikea hetki tikkien poistoon.
Olin edeltävänä päivänä hakenut apteekista sakset ja pinsetit. Haava oli samanlainen kuin aiemmin. Tikit oli ommeltu melko tiukkaan, jouduin aika voimakkaasti nostamaan solmulankaa, jotta sain ompeleen esille. Onneksi hankkimani sakset olivat hyvin terävä kärkiset, jolloin kärjen ujuttaminen pieneen rakoon onnistui hyvin. Viisi tikkiä poistin ja haava oli hyvin kiinni. Tikkien poisto sujui hyvin ilman ulkopuolista apua. Hyvä lääke, parempi mieli taktiikalla mentiin ja onnistuttiin. Ompeleiden poiston jälkeen haavasidokset aseteltiin paikoilleen entiseen tapaan.
Koska pieni ruuna oli hyvin rauhallisena lääkkeen vaikutuksesta, sain letitettyä harjan, sekä hännän "rauhassa", ilman että pieni ruuna yrittäisi kaiken aikaa syödä minut. Siinä lettejä viritellessä huomioni kiinnittyi Majurin korvakarvoihin ja niissä näytti olevan ulkonevia karvoja tupottain. Nyt oli hyvä hetki hoitaa nuo kurittomat korvakarvat siistiksi myös. Korvat ovat sen verran herkät elimet että aivan nukuksissa pieni ruuna ei ollut kun ensimmäiseen korvaan koskin. Onneksi se huomasi nopeasti että mitään ikävää ei oltaisi tekemässä ja antoi minun siistiä karvat. Veikkaan kyllä, että jos se olisi ollut täysin hereillä, niin korviin EI oltaisi kajottu. :)
Vihdoin ilta yhdeksän aikaan pieni ruunan rumpali oli niin virkistynyt että se sai iltaruuat eteensä ja minä pääsin pitkän päivän päättekksi lähtemään kotia kohden.
Kaksi viikkoa meni siivillä. Puolessa välissä ollaan! Hiljaisen toiveen kuiskaan; " annathan kaiken mennä hyvin."
"Kuiskaan aina hyvää yötä sinulle", sanoi Nasu Puhille.
"Mutta mehän asumme metsän eri laidoilla."
"Juuri siksi. SIlloin tuntuu että olisti lähellä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti