Seinät ympärillä kutistuu
Virikkeiden järjestäminen rajoittuu karsinaan tai käytävälle. Pieni Arabiinialainen ruuna on sitä mieltä että on yliarvostettua olla kiltisti paikoillaan. Kun ensimmäinen viikko alkoi, mietin että nyt voin opettaa Majurille temppuja; smile, no, yes! Niiden opettaminen kun näytti siellä you tubessa niin helpolle.
Todellisuus opettamisen haasteista paljastui hyvin nopeasti. Yritäppä opettaa yli virkeälle pakkolevossa olevalle kaksi vuotiaalle Arabiinialaiselle, että täytyy keskittyä, jotta voi oppia. Voiko hätäisempää tyyppiä olla? No, EI! Pää ja suu käy kuin Singerin kone. Sen pidemmittä puheitta, olen tullut siihen tulokseen että temppuja opetellaan paremmalla ajalla, sitten kun voi liikkua vapaammin ja purkaa ylimääräisen energian ennen oppituntia pois.
Niinpä lelujen askarteleminen jatkuu,
Josko sitä nyt saisi aikaan Mobilen joka kestää kauemmin ja jonka syömisestä saisi hauskan videon. Kun nainen rakentaa nopeasti jotain, riittää puukko, vasara ja naula. Näillä syntyy varsalle vaikka narussa roikkuva lelu. Omin kohmeisin pienin kätösin askartelin Toukokuussa, lämpötilan ollessa ruhtinaalliset 0 astettaa. Jos tämän olisi tehnyt mies. Käytössä olisi ollut Makitan akkuporakone ja OIKEAN KOKOINEN poran terä. ;)
No, juttu meni sillä tavalla, että laitoin Majurin ensin kiinni karsinaan, viritin valmiin lelun roikkumaan karsinan oven yläpalkkiin, asetin puhelimesta viedeoinnin valmiuteen ja päästin pääosan esittäjän irti. Pääosan esittäjä tiesi heti mitä tehdä, mutta ohjaaja ei ollut ottanut huomioon että lelu kannattaisi asettaa KESKELLE palkkia, jotta näppärä Arabiinialainen joutuisi näkemään hieman enemmän vaivaa sen metsästämiseen. Lelu oli syöty melko nopeasti, viedopätkiä tuli kaiken kaikkiaan kolme, sillä pääosan esittäjä elehti enemmän kuin ohjaaja oli osannut huomioida. Pientä säätöä tämä ehkä vielä vaatii, mutta kivaa meillä oli.
Jalan sidos vaihdettiin eilen ja JEEE!!! haava oli täysin kiinni ja se on super siistin näköinen. Seuraavalla kerralla yritän ottaa kuvan siitä. Nyt en hennonnut käyttää kuvaamiseen aikaa. Pieni ruuna osoitti sen verran voimmakkaita turhautumisen merkkejä koko touhusta, että päätin laittaa paketin kasaan hyvin nopeasti.
Koska pieni ruuna oli hyvin levoton, käytin harjaamiseen Ekstra paljon aikaa. Rapsuttelin, rapsuttelin ja rapsuttelin, kuulostellen samalla missä olisi se kaikkein makein kohta rapsutelaa. Pieni ruuna elehti ensi alkuun levottomasti, pylly siirtyi käytävän toiselta laidalta toiselle ja takajalka antoi aika ajoin pieniä potku liikkeitä taakse päin. Juu, tiedän, ahdistaa se paksu paketti joka on teipattu kavioon kiinni ja voihan se olla että sidosten alla iho kutisee, kuiva se ainakin oli. Vielä ei ole pesun tai rasvauksen aika. Jossain vaiheessa rapsuttelua Majurin kaula, pää ja ylähuuli alkoivat sinkua eteenpäin, löysin vihdoin sen makean paikan. Siinä sitä sitten rapsuteltiin vielä lisää ja pieni ruuna nautti silmin nähden. Hännän ja harjan kohdalla on kaksi vaihtoehtoa; auki tai kiinni. Tänään jätettiin molemmat auki. Majuri pääsi hoitotoimenpiteiden jälkeen harja ja häntä hulmuten petaamaan puhdasta petiään.
Iltapuuro on Majurin juhla hetki. Siinä vaiheessa kun viet sitä puuroämpäriä karsinaan, vastassa on luimukorvainen Arabiinialainen, joka on juuri sillä hetkellä kuolemaisillaan nälkään. En pidä siitä että tämä nuorukainen tuimailee ruokaa tuotaessa, joten annan ruuan vasta sitten kun hän malttaa olla härkkimättä pää ruokakupissa ja menee pois ruoka-astian luota. Kyllä se aina niin lopulta tekee, vaikka ihan heti ei siltä tunnu. Ei hän kiinni käy, mutta kun on niin MALTTAMATON. Kovin on hapan ilme niin kauan kunnes pääsee ahmimaan puuroaan. Miten pieni voikin katsoa niin pahalla silmällä.
Hei, me selvittiin tästäkin päivästä! 1 week and 2 days to go!!
Don't Stress
Do your best,
Forget the rest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti