3. Karsinaviikko lähenee puolta väliä
Viikonloppu hurahti talleilun merkeissä. Kävin Majurin luona kahdesti päivässä rapsuttelemassa, harjaamassa ja boxia puhdistamassa. Meidän Kia kävi ratsastamassa Majurin tarhakaverin Jackin, joten Majuri ja Jack pääsivät käytävälle turvat vastakkain. Jack on suuri, mutta lempeä lauman johtaja, jolla on ilokseni ollut taipumus leikkimielisyyteen. Sillä on ollut tapana leikkiä Majurin kanssa tarhassa ja välillä se on intoutunut Majurin laukkapyrähdyksiin mukaan.
Onnekseni Majurille maittaa ruoka hyvin. Heinää sillä on verkossa vapaasti saatavilla ja aamuin/illoin se saa greenline-pellava puuron, jossa mukana C-maxia, Chevinalia sekä iltaisin laitan puuron sekaan maitohappobakteereita. Näiden tarkoituksena on vahvistaa vastustuskykyä ja suoliston hyvinvointia stressaavassa tilanteessa. Hevosen oma vitamiinituotanto (mm. c-vitamiini) voi häiriintyä tai olla riittämätön poikkeavissa tilanteissa. Lisävitamiineja tarvitaan myös keväällä siitäkin syystä, että heinä ei enää sisällä näitä riittävästi. Porkkanoita pieni ruuna saa palkaksi hyvästä käytöksestä.
Karsina-aktiviteetteja
Erilaisten virikkeiden järjestäminen on osa kuntoutusta. Tässä tein Majurille Mobilen omenoista ja porkkanoista. Majuri ehti tuhoamaan lähes koko Mobilen ennen kuin sain kameran esille. Taisi mennä parilla haukulla suurin osa virityksestä pienen ruunan suuhun. Kiva siis oli! Täytyy tehdä uusi virikelelu pienelle ruunalle ja olla seuraavalla kerralla itse vikkelämpi kameran kanssa. Miten se meneekin niin, että aina kun on jokin tilanne josta haluaa ottaa kuvan tai videon, alkaa jumalaton säheltäminen sen kameran kanssa ja menee väärä moodi päälle. Viedokuvaa silloin kun pitäisi ottaa still-kuvia ja toisinpäin. Ehkä se on ikä kysymys tai ikänäkö, joka tekee asiasta ajoitain niin vaikean. Tädeille ei pidä kameraa antaa. :)
 |
| Olishan se kiva välillä riekkua, jos vain saisi |
Majuri on edelleen melkoisen kova käyttämään suutaan. Se haluaisi nyplätä kaikkea ja kaikkia ja ihan koko ajan. Katselin tässä yhtenä päivänä nuorta kaksi vuotiasta lämminverihevosta, joka oli treenissä tallin radalla, kuinka se treenin jälkeen seisoi pesupaikalla aivan paikoillaan. Ei pyörimistä, eikä nypläämistä. Ihmettelin tätä ääneen ja sain kuulla että sehän olikin tamma. Meidän ruunalla tämä vaihe on edelleen päällä. Ehkä ruunauksesta on niin vähän aikaa, että tämä nyplääminen menee vielä orimaisuuden piikkiin. Toivoa sopii että se jossain vaiheessa jää pois, näin viisaammat ainakin lohduttavat.
Hyvää alkanutta työviikoa vain kaikille! Perästä kuuluu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti