Viisi viikkoa tuli täyteen tänään helatorstaina!!
Minulla on ollut suunnaton ikävä pientä ruunaa. Olen joutunut aktiivisesti kieltämään itseäni soittelemasta kuntoutuskeskukseen ja kyselemästä kuulumisia. Tietysti haluaisin täyden raportin ihan jokaisesta päivästä, mutta eihän sellainen ole mahdollista, eikä myöskään tarpeellista niin kauan kuin ei tule poikkeamia. Olen vain tottunut näkemään pienen ruunan joka päivä ja tekemään hänen kanssaan jotain. Lisäksi olen tarkka, syynään ja tarkkailen kaiken mitä silmä ehtii vain havaitsemaan. Siinä ei ole tahdolla mitään tekemistä, minä vain satun olemaan sellainen että havainnoin vaikka en sitä tietoisesti tekisikään. Kieltämättä joskus olisi helpompaa jos ei aistisi niin paljon.
Tänään oli vihdoin se päivä, että pääsin ajaman pienen ruunan luokse Humppilaan. Tuliaiseksi hain kaupasta pussillisen porkkanoita, Majurin lemppari herkkuja! Perillä tapasin Majurin kuntoutuksesta vastaavan Katin ja vaihdoin kuulumisia kuluneelta viikolta. Viesti oli lyhyt ja ytimekäs. Hyvin menee ja hyvin voi. Ei mitään ihmeellistä. :) Eli kuntoutusta on tehty suunnitelman mukaan kahdesti päivässä matolla kävellen. Majuri on voinut hyvin ja ollut oma itsensä.
Aamun kävelyt oli saapumiseeni mennessä takana ja iltpäivän kuntoutukset vasta edessä. Majuri oli juuri saanut eteen puolen päivän heinänsä. Hiivin karsinalle ja Majuri ei heti huomannut minun tuloa. Siinä se rouskutti tyytyväisenä heiniään ja jonkin ajan päästä nosti päätään juodakseen automaatista, niin siinä yhteydessä huomasi että joku seisoo siinä hänen edessään. Hieman hämmästyneen näköinen hän oli. Hain hoitopakin ja menin karsinaan rapsuttelemaan ja harjailemaan Majuria. Ensin tietysti syötiin tuliaisia ja harjoiteltiin porkkanan ottamista etujalkojen välistä kumartamalla. Hienosti pieni ruuna hoksasi heti mistä on kysymys ja voi sitä kumartelun määrää vielä senkin jälkeen kun porkkanat olivat loppuneet.
Vajaan tunnin rapsuttelin ja harjailin, jonka jälkeen annoin pienelle loput porkkanoista. Majuri pääsi jatkamaan rauhassa heinien syömistä ja minä valmistauduin kotiin lähtöön. Reilu viikko seuraavaan tapaamiseen, se tuntuu juuri nyt ikuisuudelta. Mutta tärkeintä on että pieni ruuna voi hyvin ja kuntoutus edistyy suunnitelman mukaisesti. Ensi viikolla Majuri pääsee sairastarhaan joko tiistaina tai keskiviikkona. Sen jälkeen hänen on varmasti monin verroin helpompaa kuntoutuksessa kun pääsee olemaan muiden hevosten läheisyydessä.
Seuraavalla kerralla näen Majurin ulkona ja toivon mukaan pääsen katsomaan vesikävelyä sekä solariumissa lekottelua! Raportoin lisää kuulumisia sen jälkeen. Alla kuvassa pieni ruuna kuvattuna tänään, hyvässä kunnossa! Eikö?!
Tomorrow is the most important thing in life.
Comes into us at midnight
very clean.
It's perfect when it arrives
and it puts itself in our hands.
It hope's we have learnt something
from yesterday.
- John Wayne-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti